Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

pitkäjänteistä huomion kohdentamista, keskittymistä ja läsnäoloa. Tutkijan on oltavaavoin ja herkkä kuuntelemaan ja vastaanottamaan sitä, mikä tietoisuuteen ilmenee.Tässä auttaa reflektointi ja dialogi itsen kanssa, prosessin korostaminen sekä energian,huomion ja toiminnan kohdentaminen. (Moustakas 1994, 84–90; Husserl 1913/1995,97–110; Himanka 2002, 19)73Reduktio-vaiheToinen vaihe on reduktio (Reduction). Se on prosessi, jolla huomio pyritään keskittämäänanalyysin kannalta olennaisimpiin asioihin. Se merkitsee objektiivisen tiedonkyseenalaistamista ja syrjäyttämistä puhtaan kokemuksen löytämiseksi. Reduktiossa onkyse eräänlaisesta itsetarkkailun muodosta. Huomio kiinnitetään ulkoisista objekteistahenkisiin toimintoihin ja niiden sisäiseen rakenteeseen. Haasteellista reduktiossa onhuomion kohdentaminen oikeaan asiaan: kohdetta tarkkailtaessa huomio kiinnittyyvälittömiin havaintoihin, mutta samanaikaisesti tietoisuudessa olevat merkitysrakenteetsuuntaavat havaintoa. Reduktiossa pyritään löytämään välittömän havainnon takanaolevat merkitysrakenteet ja niiden olennainen suuntautunut ominaispiirre sekä intentionsisältävä rakenne. Husserl nostaa reduktiossa keskeiselle sijalle tietoisuuden luonteeseenkuuluvan fokusoinnin eli huomion keskittämisen. Tietoisuudella on toiminnallinenominaispiirre, mikä tarkoittaa, että jotain nostettaessa esiin jotain samanaikaisesti onsiirrettävä syrjään. Reduktiossa pelkistetään ja tuodaan valokeilaan kokemuksen neominaispiirteet, jotka ovat ilmiön kannalta olennaisimpia. Näin saadaan paljastumaanpuhdas fenomenologinen tietoisuus, joka osoittaa puolestaan henkisten toimintojenintentionaalisen rakenteen. Tämä reduktioprosessin kautta fenomenologia pääsee varsinaiseentutkimuskohteeseensa eli tutkimaan henkisten toimintojen intentionaalistasisältöä. Reduktiossa on neljä vaihetta: sulkeistaminen, horisontaalistaminen, teemoittaminenja koherentti kuvaus 23 . Sulkeistamalla pyritään kadottamaan tuntemammeulkomaailman normaalit ja luonnollisen asenteen mukaiset jäsentämistavat. Tällöinpyritään kadottamaan arjen kokemusten sekä tieteen paljastamien kausaalisuhteidenja lainalaisuuksien tuttu maailma. Epäolennaisuus pyritään siirtämään pois tietoisuudesta,jotta tavoitetaan tietoisuus koetun maailman merkityksestä ja olemassaolosta jalaskeutumaan kohti puhdasta tietoisuutta. Sulkeistaminen tehdään tutkimustehtävänsuunnassa eli valittua tarkoitusperää varten. Jokainen kokemus suhteutuu aiempienkokemusten myötä syntyneisiin merkityshorisontteihin. Horisontit ovat rajattomiaja niitä syntyy jatkuvasti. Horisontaalistamisessa jokainen alkuperäinen toteamus onyhtä arvokas. Niiden perusteella löydetään kokemuksen merkityshorisontit, jotkateemoitetaan. Teemoista ja horisonteista rakennetaan koherentti tekstuaalinen kuvausilmiöstä. (Moustakas 1994, 90–97; Himanka 2002, 19; Saarinen 2002, 228–230;Husserl, 1913/1995)23 Reduktion vaiheet englanniksi: sulkeistaminen (bracketing), horisontaalistaminen (horizonalizing),teemoittaminen (clustering the horizons into themes), koherentti kuvaus (organizing the horizonsand themes into a coherent textual description of the phenomena).Jo h ta ja n a kehittymisen o l e m u s k u n ta-a l a n johtajan k o k e m a n a