Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

28henkilökohtainen eettinen vastuu itsestä ja muista ihmisistä toteutuu erilaistuvientilanteiden yksilöityvissä valinnoissa. (Bauman 1996, 21–45; Giddens 1990, 16–54ja 1991, 187–201; Kauppi 1993, 59; Toiskallio 2001, 457–459, 463–464)Postmodernissa maailmassa yksilöllä on erityinen merkitys. Kun modernin ajanyksilöä kuvasi metafora protestanttisista, läpi elämänsä vaeltavista pyhiinvaeltajista,postmodernin ajan yksilöä kuvaa metafora maailmankaikkeudessa vaeltavista nomadeista.Molemmille, modernin pyhiinvaeltajalle ja postmodernin nomadille, identiteettion ihmisen tietoinen tehtävä, jota yksilön on refleksiivisesti valvottava. Tämän tehtävänjatkuva rakentaminen ja ylläpito on yksilön henkilökohtainen velvollisuus. Sen sijaanmodernin ja postmodernin ihmisen identiteetti erilaistuu suhteessa aikaan ja paikkaan,elämän päämäärään ja jatkuvuuteen sekä suhteessa merkitykseen ja valtaan. Modernissaaika ja paikka kiinnittyvät toisiinsa, kun taas postmodernissa ne eivät kiinnity yksilönidentiteetissä toisiinsa, vaan yksilö liikkuu identiteettiensä läpi jatkuvasti aikaa ja paikkaauudelleen määrittäen. Vastaavasti elämän päämäärä modernissa ja postmodernissaon erilainen. Modernissa maailmassa päämäärä on valittu, kohtalonomainen ja pysyvätulevaisuussuunnitelma, joka ohjaa yksilön elämää, kun taas postmodernissa valitunpäämäärän toteutumista tarkastellaan ja arvioidaan ainoastaan jälkikäteen. Elämänjatkuvuus nähdään modernissa lineaarisena: menneestä seuraa nykyhetki ja siitä tulevaisuus.Postmodernissa maailmassa elämä nähdään epäjatkuvana, jolloin mennyt jatuleva eivät sido nykyhetkeä. Merkityksellisyys modernin identiteetissä on menneensisältävässä nykyhetkessä, kun taas postmodernin merkityksellisyys muotoutuu nykyhetkessä,jolloin määritellään ja muotoillaan se mikä on olennaista. Valta on moderninrakenteissa ja systeemeissä, kun postmodernissa valta on prosesseissa ja sosiaalisissasuhteissa. (Bauman 1996, 161–163 ja 181–189)Johtamistyön muutosta modernista postmoderniin on kuvattu paradigmamuutoksena(mm. Huuhka 2004, 33–58). Se vahvistaa yksilöllisyyden ja yksilöönsitoutuvan tiedon, osaamisen ja luovuuden merkityksen huomioon ottamista johtamistyönperusedellytyksenä työyhteisössä. Olennaista johtamistyössä on normien,rakenteiden, järjestelmien ja resurssien sijaan aiempaa vahvemmin ihminen yksilönä.Identiteetin merkityksen muuttuessa sekä johtajan että henkilöstön merkitys yksilönäon määrittymässä uudelleen. Ajan ja paikan merkityksen muuttuessa tilannekohtaisenyksilöllisen kokemuksen merkitys johtamistyössä korostuu. Vastaavasti yksilöllisenpäämäärän ja elämän jatkuvuuden merkityksen ja olemuksen muutos merkitsevätjohtamistyön kannalta henkilökohtaisten päämäärien jatkuvan tarkastelun ottamistahuomioon työyhteisössä. Keskeiseksi tekijäksi tässä muutoksessa nousee ihminenjatkuvasti itse itseään määrittelevänä subjektina, jolla on henkilökohtainen oikeusmäärittää olennainen ja osallistuminen. Johtamistyön kannalta haasteellisinta onyksilöllisen merkityksellisyyden muutos jatkuvasti uudelleen määrittyväksi prosessiksija vallan siirtyminen rakenteista ja systeemeistä prosesseihin ja sosiaalisiin suhteisiin.Johtamistyön kannalta yhteiskunnallinen muutos modernista postmoderniin kääntääkatseen ihmiseen yksilönä ja yksilöllisten ihmisten välisiin suhteisiin.Yhteiskunnan ja johtamistyön muutoksessa modernista postmoderniin maailmaanidentiteetin olemus säilyi yksilön omana, refleksiivisesti valvottavana, tietoisena tehtävänäja jatkuvana velvollisuutena, jolloin johtamistyön lähtökohtana on yksilöllinentieto, osaaminen ja luovuus. Muutos vaikutti kuitenkin identiteettikäsitykseen. SenACTA