Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

kiinnostaa joustavuus ja vapaa virta. Pysyvyyttä ei enää voitu rakentaa järjestelmiin,koska tilanteissa oli läsnä samanaikaisesti sekä jatkuvuutta että epäjatkuvuutta. Postmodernissaon vapauduttu modernin ajan universaaliuden, yhdenmukaisuuden,monotonisuuden ja selkeyden mentaliteetista. Siinä institutionalisoituminen onavointa. Postmodernina aikana keskeistä on tilanteiden suhteellisuus, moniarvoisuus,pirstaleisuus, ambivalenssius ja satunnaisuus. Postmoderniin siirtymisen ekspansiivisuusnäkyy myös eri tieteiden ja muiden yhteiskunnassa toimivien tahojen kiinnostuksenamääritellä uutta tilannetta. (Bauman 1996, 191–204; Toiskallio 2001, 445–460;Lyotard 1985)Yhteiskuntaa ja sen tilaa selittävien ja kuvaavien käsitysten määrä kasvoi räjähdysmäisestimuutaman vuosikymmenen aikana. Alettiin puhua yhteiskuntakehityksenkolmannesta aallosta (Toffler 1980) ja informaatioyhteiskunnasta (Masuda 1980;Webster 2002; Ståhle & Grönroos 1999, 30–31), tietoyhteiskunnasta (Lyotard 1985,Castells & Himanen 2001), riskiyhteiskunnasta (Beck 1995, 2000), unelmayhteiskunnasta(Jensen 1999), verkostoyhteiskunnasta (Castells 1996) ja luovasta yhteiskunnasta(Florina 2002; Wilenius 2004). Johtamistyön haasteena postmodernissatoimintaympäristössä on päämäärien ja toiminnan jatkuva uudelleen määrittyminenyksilö- ja tilannelähtöisesti. Johtajuus ei perustu viralliseen valtaan vaan jatkuvastiuudelleen määrittyvään asemaan ihmisten välisissä suhteissa. Johtamistyössä valta onsillä, joka johtaa ajattelua.Jälkiweberiläisten teorioiden mukaan ihmisten luokka-asema on seurausta sosiaalisestapoissulkemisesta, jolloin ryhmän jäseneksi pääsemistä rajoitetaan esimerkiksitutkinnon avulla, jolloin professio saavuttaa työmarkkinoilla dominanssin. Abbotin(1988) mukaan professiot ovat hankkineet etuoikeuden joihinkin työtehtäviin niidenvälisen kilpailun kautta. Kilpailun pelivälineenä on abstrakti tieto. Sen voi voittaapitämällä sopivan korkeaa tiedon abstraktiotasoa. Optimaalisen tason löytäminen jaylläpitäminen on erityisen tärkeää silloin, kun profession työn sisältöön kohdistuumuutospaineita.Kilpailua valtuutuksista käydään kolmella areenalla: lainsäädäntö, julkisuus jatyöpaikat. Lainsäädännöllisesti turvatun aseman saavuttaminen professiolle on turvatuinja voimakkain keino, koska siihen liittyy aseman muuttamisen hitaus, tulkinnanja määrittelyn helppous sekä asemaa turvaavat hallinnolliset rakenteet. Julkisuudessaprofessioiden valtuutuksista käytävä kilpailu perustuu niiden imagoon ja yleiseenmielikuvaan. Mielikuvat muuttuvat hitaasti, joten julkisuus on kilpailuareenana hidas.Toisaalta se on avoin, sillä sinne voidaan tuoda ongelmia yleiseen keskusteluun, johonvoivat osallistua myös kilpailevien professioiden edustajat. Kolmantena professioidenvälisenä kilpailuareenana ovat työpaikat. Ne ovat luonteeltaan epämuodollisia ja henkilökohtaisempiakuin muilla areenoilla. Professio voi hämärtyä organisaation sisällä,koska työhön sisältyy usein sen ydinalueisiin kuulumattomia tehtäviä ja koska professioilleon tyypillistä pyrkimykset jakaa työtä uudella tavalla ja päästä eroon vähemmäntärkeiksi koetuista tehtävistä. (Konttinen 1989, 117–128; Konttinen 1991; Abbot1988, 33–69, 86–96, 104–111; Mykkänen & Koskinen 1998, 5)25Jo h ta ja n a kehittymisen o l e m u s k u n ta-a l a n johtajan k o k e m a n a