Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

Tämän tutkimuksen yksilöllisen kokemuksen merkityksen tavoittamisen metodisenalähtökohtana oli Perttulan (1995, 69–89) kuvaama fenomenologisen psykologiantutkimusmetodi. Sen perustana on ollut Giorgin (1996a) kehittämä Husserlin (1983;1913/1995) fenomenologiseen filosofiaan perustuva ja filosofiselle tasolle paikantuvatutkimuksen metodinen vaiheistus. Perttulan kehittämä vaiheistus paikantuu sen sijaanihmistä tutkivan erityistieteen eli psykologian tasolle. Tarkastelutasojen peruserojenvuoksi vaiheistus eroaa Giorgin esittämästä siinä, miten suhtaudutaan ihmistä koskevienperusolettamusten sulkeistamiseen. Perttula jättää ihmistä koskevien ontologisten olettamustensulkeistamisen tekemättä, koska tarkastelun kohteena eivät ole vaihtoehtoisetihmiskäsitykset ja niiden ontologiset perustelut, vaan ihmisen välitön ja luonnollisenasenteen mukainen kokemus tietyn ihmistä tutkivan erityistieteen näkökulmasta valitussaihmiskäsityksen viitekehyksessä. (Giorgi 1996b, 10–19; Perttula 1995, 71–72)Perttulan (1995, 64–106) luoma metodinen vaiheistus sopi tarkastelutasonsa vuoksitämän tutkimuksen metodisten vaiheiden luonnin lähtökohdaksi. Vaiheistuksenräätälöinnissä otettiin huomioon tämän tutkimuksen tehtävä ja kasvatusteeelliinennäkökulma tutkittavaan ilmiöön.Tässä tutkimuksessa analyysin ensimmäisessä vaiheessa käytettävällä hermeneuttisellametodilla pyritään ymmärtämään yksilöllinen kokemus sellaisena kuin tutkittavasen kokee. Analyysin toisessa vaiheessa pyritään löytämään tämän kokemuksen merkitysja sen merkitystihentymät yksilölle itselleen fenomenologisella metodilla. Analyysinkolmannessa vaiheessa pyritään löytämään heuristisella metodilla johtajana kehittymisenyliyksilöllinen merkitysrakenne ja sen avulla ilmiön olemus.6.1.1 Hermeneuttinen metodiInhimilliseen todellisuuteen sijoittuvaa ihmisen kokemusta kuvaavaa yleistä ja neutraalianäkökulmaa ei ole olemassa. Ihmisen näkökulma on aina situationaalisuuden ja tajunnallisuudenkautta subjektiivinen. Ihmisen kokemusta voidaan ymmärtää ainoastaan,jos tunnetaan kokijan näkökulma. Ominaista sille on näkökulma, joka avautuu sekätutkijan että tutkittavan kautta. Näin ollen ymmärtämisen lähtökohtana on toimijanintentio, aikomus ja tarkoitus. Erityisen tärkeää on näkökulmallisuus eli puhuttelevankysymyksen löytäminen. Inhimillistä todellisuutta tutkittaessa todellisuus avautuusilloin, kun niihin sisältyvät kysymykset, väitelauseet ja vastaukset täyttävät hermeneuttisenfunktionsa eli, että ne puhuttelevat ihmistä, sekä tutkijaa että tutkittavaa. Omaanäkökulmallisuuttaan vasten tutkija löytää puhuttelevan kysymyksen, jota vasten hänymmärtää tutkittavan eli toisen näkökulmaa, kokemusta ja merkitystä. Näkökulmallisuuttaanvasten tutkija tekee alustavia tulkintoja ilmiön merkitysrakenteesta ja luo häntäpuhuttelevia väitelauseita, kunnes hän löytää puhuttelevan vastauksen kysymykseen.Jokaisella puhuttelevalla väitelauseella on puhuttelevan funktionsa lisäksi tapahtumiinsitoutuva tilannehorisonttinsa ja ajallisuuteen sitoutuva historiahorisonttinsa, joitavasten tutkija löytää puhuttelevan vastauksen eli ilmiön merkitysrakenteen. (Gadamer2004, 22–26) Ilman näkökulmaa tutkijalla ei ole perspektiiviä, jota vasten merkityson olemassa ja jonka perusteella tutkija tulkitsee tutkittavan kokemusta. Tätä hermeneuttisenymmärtämisen näkökulmallisuutta ja sen merkitystä tutkimuksen kannaltahavainnollistaa seuraava kuva.67Jo h ta ja n a kehittymisen o l e m u s k u n ta-a l a n johtajan k o k e m a n a