Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

käännettiin tutkittavan kielellä ilmaistut ja edellisissä vaiheissa erotellut merkityksensisältävät yksiköt tutkijan kielelle. Periaatteena oli se, että käännös ilmaisee mahdollisimmanselkeästi tutkittavan kokemuksen tutkittavana olevasta ilmiöstä valitun erityistieteennäkökulmasta, kuitenkin niin, ettei siinä sitouduta teoreettisiin käsitteisiin.Jokaisen yksikön alkuperäisen tekstin perään on kirjoitettu tutkijan käännös. Molemmatovat selvästi nähtävissä ja erotettavissa. Tässä tutkijana pyrittiin fenomenaaliseltatasolta fenomenologiselle tasolle eli etenemään kohti merkitysverkostojen kuvaamistakäyttämällä tietoisia reflektio- ja mielikuvatasolla tapahtuvia muunteluprosesseja.Reflektio kohdennettiin tutkittavaan ilmiöön kussakin situaation faktisuudessa ja etsittiinmielikuvia muunnellen kunkin merkityksen sisältämän yksikön välttämättömätmerkitykset, jotka tekevät kokemuksesta juuri sen, mitä se on. Mielikuvatasolla tapahtuvamuuntelu ja sulkeistaminen muodostavat fenomenologisen reduktion. (Perttula1995, 74–76) Tähän vaiheeseen sisältyy aina eriasteisia kohdallisuusongelmia, koskatutkittavan puheen ja tekstien merkityssisällöt ovat monikerroksisia. Kohdallisuudellatarkoitetaan, että ilmiön ontologiset olettamukset, tutkimusprosessi ja tuloksenasyntyvä tieteellinen tieto ja käsitejärjestelmä vastaavat olemukseltaan sitä todellisuudenmaailmaa, johon ilmiö paikantuu, ja että tutkimuksen menetelmä ja käsitteistökohtavat tutkimuskohteen sellaisena kuin se todella on. Ihminen ei myöskään pelkistäpuhettaan siten, että yksi viesti sisältäisi ainoastaan yhden merkityskokonaisuuden.Tässä vaiheessa pyrittiin itse hakemaan joustavuutta mahdollisten ennakkokäsitystenylittämiseen ja edistämään tutkittavan kokemuksen kohtaamista sellaisena kuin hänsen koki. Kiteyttäen merkityssisältöjen kielellisten käännösten työstämisen osavaiheetolivat jokaisen erotellun merkityssisällön osalta seuraavat: mielikuvatasolla tapahtuvamuuntelu, tutkittavan mielellisen suhteen peilaus hänen elämäntilanteessaan tutkitattavaanilmiöön 30 sekä tutkijan suhde tutkittavaan ilmiöön, mielikuvatasolla tapahtuvapelkistys ja kielellinen käännös.Merkitystihentymien kielellisten käännösten tarkastelussa, eli valaistumisenviidennessä vaiheessa, etsittiin ja muodostettiin merkityksen sisältävistä yksiköistäyksilökohtainen alustava merkitysverkosto. Merkityksen sisältävät yksiköt asetettiinsisällöllisesti toistensa yhteyteen. Aineisto jaettiin pienempiin yksiköihin. Jakopalveli aineiston jäsentämistä, mutta tutkijan oli koko ajan säilytettävä mielessäänsamanaikaisesti yksittäisen kokemuksen suhde kunkin ihmisen kokemaan maailmankokonaisuuteen. Tarkoituksena oli, että tutkija oivaltaa samanaikaisen ja vuorottelevanyksityiskohtien ja kokonaisuuden ristiintarkastelun avulla yksilöllisen kokemuksenmielen. Kokemukset muodostuvat monimutkaisista mielellisistä kietoutumista elimerkitystihentymistä. (Perttula 1995, 77–78) Tavoittaakseen tihentymien avullamerkitysverkostot tutkijan tulee reflektoida käännettyjen merkityksiä sisältävien yksiköidensisällöllisiä yhteyksiä ja niiden keskeisyyttä ilmiön kokonaisuudessa. Tämänreflektoivan tiivistyksen onnistuminen edellyttää tutkijalta empaattista syventymistätutkimusaineistoon, tutkimusaineiston viivyttelevää havainnointia, tutkimusaineistonyksityiskohtien suurentelua, käsitysten epäilyä ja kiinnostuksen intensiteettiä sekäkiinnostuksen kohdistamista asioiden merkityksiin (Wertz 1996, 173–175; Perttula1995, 78–79). Tavoitteena oli oivaltaa tutkittavan kokema kokemuksien mielellisyys30 Tutkittavan suhde oman situaationsa faktisuuteen ja ilmiön situaation faktisuuteen81Jo h ta ja n a kehittymisen o l e m u s k u n ta-a l a n johtajan k o k e m a n a