Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

32miljoonaa asukasta. Helsingissä, suurimmassa kaupungissa, asuu yli kolmasosa edellämainituista eli pääkaupungissa vuonna 2003 asui 558 915 asukasta. Helsinki ympäristökaupunkeineenmuodostaakin Suomen ainoan selvän metropolialueen, jonka tiiviinytimen muodostavat Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit. Näidenneljän kaupungin alueella eli pääkaupunkiseudulla asui vuonna 2003 yhteensä 982566 asukasta. Toisaalta yli 50 000 asukkaan kaupunkejakin oli vain 14. (Tilastokeskus2007)Keskittymistrendin rinnalla vaikuttaa harvaan asuttujen kuntien kuihtumistrendi.Harvaan asutun maan keskittymistrendi on omanlaisensa, josta seuraa maan syrjäistenosien autioitumista. Kunnat ovat asukkaidensa yhteisö, minkä vuoksi väestön ikääntymisenja alueellisen keskittymisen vaikutukset heijastuvat aina suoraan kuntientoimintakykyyn.Arvojen muutokseen liittyvät haasteet konkretisoituvat erilaisuuden kohtaamisessa.Yhteiskunnan ja markkinoiden avautumisen myötä arvojen muutos näkyy erilaisuudensietämisen ja sen myötä kulttuurisen moniarvoistumisen myötä. Tämä on erityinenhaaste suomalaisessa yhteiskunnassa, joka on perinteisesti ollut hyvin homogeeninen.Arvojen muutos konkretisoituu myös kuntien palvelurakenteiden uudistamiseen,kun on ratkaistava mihin ihmisten erilaisiin palvelutarpeisiin vastataan ja mihin ei.(Väyrynen 2001, 16–17; Anttiroiko et al. 2003, 73)Kolmas muutoshaaste on julkisen sektorin ja erityisesti kunta-alan rakenteellinenkokonaisuudistus. Sitä pidetään laajasti tarpeellisena, mutta muutoksen toteuttaminenkäytännössä on vaikeaa, koska kuntien koot asukasluvun mukaan mitattunavaihtelevat Suomessa suuresti. Vuoden 2003 lopussa yli sadantuhannen asukkaankuntia oli vain kuusi, mutta vastaavasti alle 6 000 asukkaan kuntia oli 255 (Väestörekisterikeskus2007). Huolena on, miten pienet itsehallinnolliset kunnat kykeneväthoitamaan tehokkaasti kaikki lakisääteiset tehtävänsä. Huoli on kohdistunut erityisestihyvinvointipalveluiden järjestämiseen. Väestö- ja arvomuutokset vaikuttavat sekäkansalaisiin että julkisten palvelujen organisoinnin uudistustarpeisiin ja henkilöstöön.Tähän on lähdetty hakemaan valtakunnallista ratkaisua vuonna 2007 käynnistyneenkunta- ja palvelurakenneuudistuksen (ns. PARAS-hanke) avulla (Valtioneuvosto2007). Kansalaisten hyvinvointipalvelujen tarve muuttuu, jolloin myös henkilöstöntarve rakenteellisesti ja henkilöstön osaamisen tarve muuttuvat. Samanaikaisesti, kunpalvelujen määrällinen ja laadullinen tarve sekä velvoitteet kasvavat, niiden toteuttamisenrahoituspohja heikkenee. Yksi keskeisimmistä keskusteluista tällä hetkellä onkinkuntien ja kaupunkien toiminnan ja hallinnon tehokkuuden, rakenteiden, osaamisensekä hyvinvointipalvelujen uudistamisen toteuttaminen. Kunnat ja kaupungit ovatmerkittävien muutoshaasteiden edessä. (Kananoja 2001, 33, 59–74; Väyrynen 2001,12–13, 16–20; Anttiroiko et al. 2003; Hukkinen 2001, 59–74; Parjanne 2001, 5)Kansainvälistymisen myötä kuntien ja kaupunkien tulevaisuuteen keskeisesti vaikuttaviamuutostrendejä ovat avautumisen ja demokratisoimisen vahvistamisvaateenlisääntyminen edelleen. Avautumisen lisääntyminen merkitsee erilaisten fyysisten,toiminnallisten kuin myös tiedollisten rajojen kansainvälisen ja paikallisen avautumisprosessinjatkumista. Avautuminen edellyttää uudenlaisten verkostojen ja toimintatapojensyntymistä ja avoimuutta. Demokratisoitumisen vaateen lisääntymisen trendion edellytys sille, että yhteiskunnassa yleensä ja erityisesti paikallisesti osataan kohdataACTA