Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

22vertikaalisesti kokonaisvaltaista tutkimusta. Tarkastelun kohteena voi olla esimerkiksijohtamistyön olemus yhteiskunnan, organisaation ja yksilön tasoilla erikseen ja toisaaltanäitä tasoja yhdistävät mekanismit. Johtamistyön tutkimuskentässä tarvitaanedelleen myös johtamisen ja johtajuuden käsitteellistä selventämistä, sillä ilmiökentänteorianmuodostuksen kehittyminen edellyttää johtamisen ja johtajuuden käsitteidenanalyysia ja kirkastamista. Yksi käsitteelliseen selkeyteen tähtäävä määrittely on Ruohotien(2006) käsitteiden tarkennus siten, että johtaminen on toimintaa eli havaittaviatekoja ja työtä, kun taas johtajuus on sosiaalinen prosessi.Johtaminen on aktiviteetteja, joiden avulla johtaja saa aikaan muutoksia ihmistenja organisaation tuotoksissa ja edistää muutoksia työyhteisön jäsenten ajattelussa,minäkäsityksissä, motivaatiossa, emootioissa ja toimintastrategioissa.Johtajuus on sosiaalinen prosessi, jota säätelemällä johtaja vaikuttaa ihmisten ja organisaationtuotoksiin sekä työyhteisön jäsenten kognitioon ja tunne-elämään.(Ruohotie 2006, 114)Johtajaan yksilönä kohdistuvissa tutkimuksissa ja teorioissa on tutkittu lähinnä johtajanpersoonaa ja sen piirteitä tai johtajan käyttäytymistä henkilöstön ja sidosryhmien näkökulmistatai johtajan toimintaa tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan näkökulmista.Johtajana olemista ja johtajan toimintaa on tarkasteltu hänen itsensä ulkopuolelta.Vastaavasti johtajan kehittymistä ei ole tutkittu johtajan yksilöllisen oppimisen jakehittymisen näkökulmasta vaan tehtävien hoitamisen, muiden ihmisten johtamisentai organisaation tehokkaan toiminnan ja tuloksellisuuden näkökulmista.Johtamistyön kehittämisen tutkimuksia on ohjannut perinteisesti hyvän johtamisenideaali. Johtamistyötä, johtajana olemista ja kehittymistä johtajan omastahenkilökohtaisesta näkökulmasta tarkasteltuna ei ole tutkittu. Tämän tutkimisenvälttämättömyys on ilmeistä, koska postmodernissa maailmassa sekä johtajan ettähenkilöstön yksilöllisyys ja yksilöllinen kokemus merkityksellistyy aivan uudella tavalla(Bauman 1996, 161–163 ja 181–189). Ihmisten välisessä toiminnassa yhdeksi keskeiseksiulottuvuudeksi on nousemassa henkilökohtaisten päämäärien ja osallistumisentarkastelu jatkuvana prosessina. Modernissa maailmassa yksilön tuli ansaita työlläänpaikkansa organisaatiossa, kun taas postmodernissa maailmassa myös organisaationon ansaittava yksilön panos ja sitoutuminen yhteisön toimintaan. 12.2 Johtamistyön professionaalistuminenJohtamistyön historia on toisaalta pitkä ja toisaalta lyhyt. Sodat ovat olleet ensimmäisiäyhteiskunnallisia tilanteita, joissa on tarvittu eri ihmisten toimintaa yhteen sovittavaatavoitteellista toiminnan ohjausta eli johtamista. Sotatoimessa on harjoitettu systemaattistajohtamistyötä jo antiikin ajoilta asti. Se olikin aina teollistumiseen eli 1850-1 Ks. luku 3.2 Yksilö johtamistyöntekijänäACTA