Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

82suhteessa johtajana kehittymiseen. Merkitysten varmennus toteutui edellisessä vaiheessakiteytettyjen kielellisten käännösten kautta, joita tarkasteltiin sekä koodilähtöisestiettä tekstilähtöisesti ristiin. Tarvittaessa tarkasteltiin yksilöllistä kokonaisuutta ja senosia myös kielellisten käännösten, alkuperäisten tekstien ja koodausten avulla NVivoohjelmassa.Joustava lähestyminen ja eteneminen tutkijan ymmärryksen ja hiljaisentiedon ohjaamana sekä lähestymällä tutkittavan kokemusta intuitiivisesti eri suunnistaedesauttoi tutkittavan kokemuksen hahmottamista.Taulukko 8. Yksilöllisten merkitystihentymien kiteyttäminen.Kiteyttämisen toimintatapa Kiteyttämisen toimintatapa käytännössäEksistentiaalisen perustankäyttäminenTehdyn ratkaisunreflektointiImplisiittisten merkitystasojenymmärtäminenErottelujen tekeminenOsien välisten suhteidenhavaitseminenTutkija suhteuttaa tutkittavan ilmiön käsitykseensä arkipäiväisen elämänperuslaadusta, koska tutkija ei reflektiossaan pääse oman elämäntilaisuutensaulkopuolelle.Tutkija pyrkii olemaan jatkuvasti tietoinen tekemistään analyyttisistaratkaisuista ja johtopäätöksistä.Tutkija pyrkii ymmärtämään ja reflektoimaan tutkittavan niitä kokemuksia,jotka välittyvät tutkimusaineistosta. Tutkijan mielenkiinto kohdistuu ymmärtämääntutkittavan sekä eksplisiittisiä että implisiittisiä merkityssuhteitatutkimusaineiston avulla.Tutkija erottelee ja reflektoi analyyttisesti tutkittavan kokemuksen spesifisiämerkityssuhteita.Tutkija pyrkii havaitsemaan ja ymmärtämään merkityksen sisältävienyksiköiden välisiä suhteita ja niiden suhdetta aineiston kokonaisuuteen sekäoivaltamaan ensisijaisten merkityksiä.Toistuvien aiheiden ja mer- Tutkija löytää ja nostaa esiin keskeisten merkityssuhteiden yhteisiä sisältöjä.kitysten tematisoiminenVaikeaselkoisuudentutkiminenMielikuvatasolla tapahtuvamuuntelu ja ilmiönolemuksen havaitseminenKielellistäminenTodentaminen, muuntaminenja uudelleenmuotoiluTutkija kiinnittää huomion vaikeasti ymmärrettäviin ja hämmentäviinseikkoihin.Tutkija koettelee jokaisen merkitystihentymän osalta voiko sitä muuttaamuuttamatta tutkittavan kokemusta, jos näin ei voi tehdä, tihentymä kuuluututkittavan merkitysverkostoon.Tutkija siirtää reflektionsa tulokset erityistieteenalan kielellisen ilmaisunmuotoon. Tutkija ei voi irtautua siitä, näin tuotettu tieto on aina sidoksissatutkijan kontekstiin näin siitäkin huolimatta, että fenomenologisessa erityistieteellisessätutkimuksessa reduktion avulla pyritään etääntymään tutkijanomasta kokemuksesta, sillä täydellistä etääntymistä ei voida koskaansaavuttaa.Tutkija palaa jatkuvasti alkuperäiseen aineistoon, jotta hän tiedostaisi tapansahahmottaa aineistoa ja estää häntä etääntymästä siitä, jotta hän voisi todentaa,muuntaa tai hylätä muodostuneen tapansa hahmottaa aineistoaan.Eksistentiaalis-fenomenolo- Tutkija sallii edellisiin kymmeneen toimintatapaan ja välittömästi tutkittavaangisten käsitteiden käyttö ilmiöön liittyvien tutkijan ajattelua eksistentiaalis-fenomenologistenreflektion ohjaajina käsitteiden ohjaavan vaikutuksen, koska ne auttavat tutkijaa kuvaamaan sen,mikä ilmiössä on olennaista.ACTA