Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

42nähdään, että ihminen on kokonaisuus, jonka olemassaolossa on kuitenkin sellaistaperuserilaisuutta, jota ei voida muuttaa toisesta olomuodosta toiseen. Ihminen nähdäänykseytenä erilaisuudessa. Monopluralistinen näkökulma edellyttää, että empiirisessätutkimuksessa on otettava huomioon kaikki olomuodot ja niiden väliset yhteydet.(Rauhala 1983, 20–21) Monopluralistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisenä kehittymisessätunnistetaan eri olomuotojen erilaiset muutosprosessit, mutta tunnustetaan eriolomuotojen ja niiden kehittymisen vaikutus toiseen olomuotoon ja sen kehittymiseen.Näin ollen ihmisen kehittyminen nähdään kokonaisvaltaisena muutosprosessina, jossaosaprosessit ja niissä tapahtuvat muutokset vaikuttavat kokonaisuuteen.Ihmiskäsitysten muutos ei ole ollut ajallisesti ja sisällöllisesti selkeää eikä suoraviivaista.Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin todeta, että ihmiskäsitystyypeistä monistiset,dualistiset ja pluralistiset käsitykset ovat ehdottomina ja jyrkkärajaisina siirtymässäsyrjään. Tilalle ovat nousseet näiden tyyppien näkemyksiä kokoavat monopluralistiseteli holistiset ihmiskäsitykset. (Rauhala 1983, 22–23) Tämän tutkimuksen tarkoituksenaon löytää uutta tietoa johtajana kehittymisen ilmiöstä tutkimalla sitä uudesta, johtajanhenkilökohtaisesta näkökulmasta käsin. Uuden tiedon löytämiseksi on tarkoituksenmukaista,että tutkimuksen lähtökohtana on erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja avoimestimahdollistava monopluralistinen ihmiskäsitys, jossa ihmisenä kehittyminen nähdäänkokonaisvaltaisena muutosprosessina.Rauhala (1983) on esittänyt tämän tutkimuksen kysymyksenasetteluun soveltuvankokonaisvaltaisen eli holistisen ihmiskäsityksen ihmisen olemuksesta. Sen lähtökohtanaon ihmisen fyysinen olemus eli kehollisuus. Ilman kehoa ja sen elintoimintoja ei oleihmistä. Kehollisuudella tarkoitetaan orgaanisen elämän kokonaisuutta, jonka ontologinenperusta on konkreettisissa aineellis-orgaanisissa tapahtumissa. Elintoiminnotovat toisiaan täydentäviä, jatkavia, tasapainottavia tai kontrolloivia prosesseja. Elintoimintojenjärjestelmät vaikuttavat toisiinsa hierarkkisesti ja joskus kehämäisesti. Nämätoiminnot eivät ole milloinkaan symbolisia. Orgaaniset tapahtumat eivät ole mielellisestiohjattavia. Keho on yksilölle annettu ja määräytynyt hänelle kohtalonomaisesti. Kehonorgaanisten tapahtumien mielekkyys kytkeytyy elintoiminnallisiin tapahtumiin ja siksiniiden ymmärtäminen edellyttää aina anatomis-fysiologista kuvaamista. Ihmisen kehollisuuskuuluu materialistiseen todellisuuteen ja toimii sen ehdoilla. (Rauhala 1983,27–32; 1989, 26–52; 1995, 85–89; 2005a, 35–39; Niiniluoto 2003, 29; vrt. Wilenius1999, 8-12; Nonaka & Takeuchi 1995, 27–32)Toiseksi ihminen on tajunnallinen ja ymmärtävä olento. Ihminen arvottaa asioitaja ohjaa toimintaansa tietoisesti. Ilman tietoisuutta itsestä ei ole olemassa persoonaa.Tajunnallisuudella tarkoitetaan ihmisen psyykkis-henkistä olemassaoloa. Tajunta oninhimillisen kokemuksen kokonaisuus, jonka perusrakenteena on mielellisyys (saksaksiSinn, englanniksi sense, kreikaksi noema). Se sisältää kokemukset, ajatukset, tunteetja uskomukset. Mielen avulla ihminen ymmärtää asiat tai ilmiöt joksikin. Ihmisenoleminen kehkeytyy ja tulee olevaksi mielen ilmenemisessä ja organisoitumisessa.Mieli tulee ilmi tajunnan tilassa eli elämyksessä. Elämys ja mieli ovat aina yhdessä. Neovat tajunnallisten tapahtumien perusyksikköjä. Erilaiset mielet suhteutuvat toisiinsaja muodostavat yhdessä mielellisyyden. Mielet suhteutuvat toisiinsa sisäisten merkitsevyyksiensitomina. Merkityssuhde syntyy, kun ihmisen tajunnassa mieli asettuusuhteeseen jonkin asian, objektin tai ilmiön kanssa ja ymmärtää sen. On syntynytACTA