Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

163uudelleen kiinnittymistä johtajana kehittymisen kannalta merkityksellisiin, muuttuneisiintyön ja ihmisenä olemisen merkityksiin. Johtamistyö ja siinä kehittyminen onkokonaisvaltaista ja tapahtuu sekä suhteessa johtajan kokemukseen työstä ja ihmisenäolemisesta, jolloin se sitoutuu vahvasti johtajan kokemukseen hänen oman toimintansakontekstista. Tämän vuoksi postmodernissa maailmassa on entistä tärkeämpää, ettäjohtajan työn ja ihmisenä olemisen kontekstista ei muodostu liian kapea-alaiseksi elivain yhdestä työpaikasta ja sen ihmisenä olemisen kontekstista, vaan että johtajalla onmonipuolinen kokemus erilaisista työpaikoista ja erilaisista ihmisistä.Postmodernistuvassa maailmassa johtamistyö on jatkuvaa uudelleen ohjaamista tulevaisuuteensekä asemoitumista uusiin tilanteisiin ja toimintaympäristöihin. Muuttuvamaailma ja paikalliset toimintaympäristöt edellyttävät entistä enemmän johtamiselta jajohtajalta jatkuvaa kykyä asemoitua uusiin ja vaihtuviin tulevaisuuskuviin ja -tilanteisiin.Näin ollen postmodernismi yhteiskunnassa haastaa näkemään johtamistyön myöskuntaorganisaatioissa entistä enemmän ammatillisena professiona, johon hakeudutaan,valikoidutaan ja valmentaudutaan ja jossa tullaan tekemään nimenomaan johtamistyötä.Tulokset osaltaan vahvistavat käsitystä, että on mahdotonta tietää, millaisia toiminnallisiataitoja ja kykyjä johtajat tulevaisuudessa tarvitsevat, minkä vuoksi on tärkeääkehittää johtajan henkilökohtaista kykyä oppia omista kokemuksistaan (vrt. Karaevli& Tim 2006, 370; Heikkilä 2006, 273–275). Tämä tutkimus osoittaa, että on merkityksellistäkehittää johtajan kykyä oppia kokonaisvaltaisesti omista kokemuksistaantyöstä ja ihmisenä olemisesta.Johtajana kehittymisessä on aina kyse johtajan henkilökohtaisista valinnoista,asenteesta ja toiminnasta eli siitä, miten hän käyttää omat kehittymismahdollisuutensaerilaisissa tilanteissa: vahvistaako ja syventääkö johtaja entisestään jo osaamaansa vaimeneekö hän kohti uusia haasteita. Modernissa maailmassa johtajalle riitti, erityisestikuntasektorilla ja julkisessa hallinnossa yleisemminkin, että johtaja vahvisti toimintojaylläpitävää uusintamiseen sisältyvää osaamistaan, kuten esimerkiksi hallinto- jatalousosaamistaan. Sen sijaan postmodernistuvassa maailmassa johtajan tulee varautuajatkuvasti muuttuviin ja ennalta arvaamattomiin tilanteisiin sekä suhteessa työtodellisuuteenettä suhteessa inhimilliseen todellisuuteen. Tällöin johtajan on uusintamisenlisäksi kyettävä käyttämään kehittymismahdollisuuksiaan suhteessa työhön ja ihmisenäolemiseen laajemmin, jolloin johtajana kehittymisestä tulee kokonaisvaltaisempaa ja sekattaa sekä suuntautumisen, voimaantumisen että uudistumisen entiteettien alueet.Postmoderni yhteiskunta yksilöllistyy ja erilaistuu kulttuurisesti, jolloin moderninmaailman teoriat oppimisesta ja kehittymisestä vaiheittain eivät ole enää riittäviä. Tutkimusyhtyy näiltä osin esitettyyn oppimisen ja kehittymisen vaiheteorioiden kritiikkiin(vrt. Rauste-von Wright et. al. 2003, 75–77) ja niiden sijaan kannustaa etsimään merkitystentutkimusten ja ontologisten tarkastelujen avulla ihmisenä ja ammattilaisenakehittymisen olemusta laajemminkin. Näin vahvistuu käsitys siitä, että johtajana kehittyminenei ole vaiheittaista, vaan vahvasti yksilöllistä työhön ja ihmisenä olemiseensitoutuvaa ja merkityksellistyvää. Tällöin kehittymismahdollisuudet ja -vaiheet eivätole etukäteen mallinnettavissa (vrt. Niikko 1998, 52–57). Johtajana kehittymisenolemusta tarkastelemalla on selvää, että johtajana kehittymisen prosessi on yksilöllinen,minkä vuoksi johtajana kehittymistä ei voida kuvata erilaisilla yliyksilöllisillä oppimisentai kehittymisen vaiheteorioilla. Tämän tutkimuksen valossa oppimisen vaiheteoriatJo h ta ja n a kehittymisen o l e m u s k u n ta-a l a n johtajan k o k e m a n a