Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

24johtamistoimintaa. Ammatillisesti pätevää johtamistyötä tarvittiin pian yhteiskunnankaikissa toiminnoissa. Johtamistyölle luotiin normeja ja johtajilta odotettiin tietynlaistajohtamiskäyttäytymistä. Johtaminen institutionalisoitui 2 ja johtajaan kohdistuvat rooliodotuksetmuotoutuivat. Johtamistoiminnan professionaalistuminen sotilastoiminnastamuuhun yhteiskuntaan sai alkunsa erityisesti yritystoiminnan ja sen käytäntöjenuudistumisen kautta. Johtamisen merkitys ymmärrettiin niin elinkeinoelämässä kuinjulkisellakin sektorilla. Johtamisesta tuli yhä useammille ammatti ja sen tieteellinentutkimus käynnistyi ja vähitellen alettiin organisoida erilaisia johtamiskoulutuksia.Historiassa ei tunneta toista yhtä nopeasti syntynyttä ja voimistunutta instituutiotakuin johtaminen. (Drucker 2001, 15, 17; Gerth et al. 1967, 196–230; Taylor 1911;Tuomisto 1986, 95–97)Modernina aikakautena teollistuminen vahvistui kiihtyvään tahtiin. Jälkiteollisessayhteiskunnassa korostettiin, että luomalla järjestelmiä ja rakenteita, voidaan parantaatyön tehokkuutta ja tuottavuutta. Järjestystä ja rakenteita etsittiin lähes epätoivoisesti.Tavoitteena oli pysähtynyt täydellisyys, vaikka ihmisen ja yhteiskunnan suhde olimuuttumassa dynaamiseksi. Täydellisen maailman metaforana oli arkkitehtuuri taikaupunkisuunnittelu. Yhteiskunnassa vallitsi korkea usko ihmisen ennalta määrättyynja päämäärätietoiseen elämänikäiseen kehitykseen. (Bauman 1996, 27–35; Tuomisto1986, 97–99) Johtamisen haasteena oli, miten ohjata vapautuvaa ihmistä staattisin,rakenteellisin ja järjestelmäkeskeisin keinoin. Johtamisen tavoitteena oli hallinta, jolloinihmisen arvona oli olla tuotannontekijä muiden resurssien rinnalla.Funktionaaliset professiokäsitykset ovat modernin ajan käsityksiä ja niissä oletetaanselittämättä ja kritisoimatta tietty yhteiskunnallinen järjestys olemassa olevaksi. Niidenmukaan professiolla on oikeus kontrolloida itseään, asettaa itselleen strandardit, soveltaatieteellistä tietoa ja esiintyä sosiaalisesti vastuullisena ”hyvän takuumiehenä”. (Konttinen1989, 31–35; Mykkänen & Koskinen 1998, 2-3) Johtamistyön kehityksen alkuaikoinaeli sotilasjohtamisen, klassisen liikkeenjohdon ja byrokraattisen organisaation teorioidenaikaan johtamisen professionaalistuminen tapahtui funktionaalisen professiokäsityksenmukaisesti. Monopolistisessa näkökulmassa professiot ovat omia etujaan ajaviamonopoleja, jolloin niiden tavoitteena on parantaa omaa asemaansa yhteiskunnassasulkemalla arvostetut työt oman jäsenkunnantansa yksinoikeudeksi (Mykkänen &Koskinen 1998, 2–5). Johtamistyön professionaalistumisessa ei ole havaittavissa näitämonopolistisen näkökulman mukaisia pyrkimyksiä, vaikka byrokraattisten organisaatioiden,kuten kunta-alan organisaatioiden, johtajien professionaalistumispyrkimyksiksivoidaan tulkita organisaation hierarkisuuden säilyttämiseen ja vahvistamiseen liittyvättoimenpiteet. Niiden avulla johtajat säilyttävät oman asemansa johtajina.Kasvavan globalisoitumisen myötä siirtymä modernista yhteiskunnasta postmoderniintuli välttämättömäksi. Kun modernia kiinnosti asioiden pysyvyys, postmodernia2 Instituutioiden toimintaa ohjaavat vakiintuneet normit, kun taas ihmisten toimintaa vakiintuneetrooliodotukset. Instituutio on erilaisten normien ja roolien muodostama mutkikas, mutta yhtenäinenkokonaisuus, joka syntyy ratkaisemaan yhteiskunnassa toistuvasti esiintyviä pulmatilanteita.Esimerkiksi taloudelliset instituutiot ovat syntyneet ratkaisemaan aineellisen toimeentulon ongelmia,poliittiset instituutiot vallanjaon ongelmia ja kasvatus- ja koulutusinstituutiot kulttuuriperinnönsiirron ongelmia. (Hirsjärvi 1983, 172).ACTA