Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

kiinnitettävä erityistä huomiota aineiston hankintaan ja erityisesti aidon kokemuksensaamiseen. Analysoinnissa keskeistä on yksilöllisen merkityksen ymmärtäminen ennenyliyksilöllisen eli yhteisen merkitysrakenteen analysointia ja tulkintaa.Holistinen ihmiskäsitys (Rauhala 1983, 24–50; 1989, 26–52) perustuu fenomenologiseenfilosofiaan, minkä vuoksi sen keskeiset perusolettamukset todellisuudestaja ihmisestä ovat samankaltaisia kuin fenomenologisen filosofian perusolettamukset:Lähtökohtana on käsitys ihmisestä intentionaalisena toimijana. Intentionaalisuudellatarkoitetaan tietoisuuden ja tajunnallisen toiminnan kohteen välistä erityistä suhdetta.Merkitykset ovat subjektiivisia. Tietoisuus rakentuu merkitysulottuvuuksista, joidenmukaan sen intentionaaliset toiminnot suuntautuvat kohteisiinsa. Puhdas tietoisuuspaljastuu, kun vapaudutaan arkiajattelun harhaan johtavista tulkintatavoista.Fenomenologiassa ei siis tarkastella tietoisuuden yleistä olemistapaa sinänsä kuteneksistentialismissa vaan tietoisuuden toimintojen merkitysulottuvuuksia. Kokevansubjektin oma tietoisuus toiminnan intentionaalisesta luonteesta on avainasemassa.Tietoisuuden toimintoja ei voi tarkastella ottamatta huomioon toiminnan kohteita.Ensisijaista on se tapa, jolla kyseinen akti suuntautuu kohteeseen, sillä se määritteleeaktin merkityksen. Olennaista on se, miten asiat ilmenevät tietoisuudelle. Keskeistäon tietoisuuden subjektiivinen luonne eli yksilöllisesti koettu todellisuus. Kohteidentosiasiallinen luonne ja olemassaolo ovat toissijaisia. Mekanismit, joilla konstituoidaanulkomaailman objektit tietoisuuteen, muodostavat tietoisuuden toimintojen yhdenkeskeisen merkitysrakenteen. (Saarinen 2002, 223–231; Husserl 1913/1995, § 129;Himanka 2002, 43 ja 50; Tuominen & Wihersaari 2006, 90–94)Fenomenologisen filosofian ja inhimillistä todellisuutta tutkivien erityistieteiden,kuten kasvatustieteen tai psykologian, tarkastelutasojen ja suhteiden selkiyttäminen jaerottaminen on keskeistä. Fenomenologinen filosofia on kiinnostunut todellisuudenrakenteellisesta tasosta, jolloin tarkastelun kohteena on se, millä tavalla kohteet ilmenevättajunnalle eli kohteiden ilmenemisen edellytykset ja ehdot. Tajunnan sisällötsinänsä ovat toisarvoisia filosofian näkökulmasta. Erityistieteiden, kuten kasvatustieteen,tulisi tarkastella todellisuutta tieteenalansa näkökulmasta, mikä tarkoittaa,että sulkeistaminen tehdään perusoletuksena olevan ihmiskäsityksen viitekehyksessäkyseisen tieteenalan ihmistä koskevan osittaiskuvan eli ihmiskuvan tasolla. Fenomenologinenmetodi sopii uusien kokemusperäisten ilmiöiden tutkimiseen. (Saarinen2002, 223–231; Perttula 1995, 38 ja 44; 71–72; Giorgi 1996b, 8-21; Rauhala 1974;1983, 12–17; 1989, 14–19, 1990; 1992; 1993; Cohen & Co. 2000, 3)Fenomenologisen metodin avulla pyritään puhdistamaan kokemuksesta luonnollinenasenne ja sen vaikutus kokemusta kuvaavista väittämistä. Luonnollisella asenteellatarkoitetaan, että maailma koetaan ja nähdään sellaisena kuin oikeaksi todetut väitteetosoittavat. Tässä luonnollisuus tarkoittaa sitä tottumusta, jossa totuttu ja todellisuudessakoettu eivät erotu enää toisistaan. Tottumus ymmärretään itse todellisuudeksi. Asioidenmerkityksen tajuaminen välittömästi koetussa tilanteessa on vaativa tehtävä. Merkityksenlöytäminen edellyttää kysymistä. Olennaista kysymisessä on kuunteleminenja se, että kysyminen loppuu jossain vaiheessa ja että sillä löydetään rajat. (Himanka2002, 12–13, 18–19, 73) Tässä tutkimuksessa fenomenologista metodia tarvittiintavoittamaan ammatissa toimivan johtajana kehittymisen ilmiön merkitysrakennejohtajan näkökulmasta.71Jo h ta ja n a kehittymisen o l e m u s k u n ta-a l a n johtajan k o k e m a n a