Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

88tahto edistää kansainvälisesti merkittävän metropolialueen kehitystä. (Kolbe 2002,469–505; Schulman 2002, 11–25) Pääkaupunkiseutu kohtaa kaupunkien yleisetmuutoshaasteet usein ensimmäisenä, minkä vuoksi sen on kyettävä ennakoimaan jakohtaamaan moninaistuvat haasteet.Metropolialueen kaupunkien (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) tilannemuuttui merkittävästi 2000-luvun alkuvuosina. Muutoksista ja haasteista kertovatajankohtaiset tapahtumat metropolikaupungeissa: väestön rakennemuutos, kaupunkienorganisaatioiden uudistamiset, kaupunkien johtohenkilöstön vaihtumiset ja eroamisetja eriasteiset talousvaikeudet. Vuonna 2007 käynnistyneen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen,PARAS-hankkeen, avulla pyritään tiivistämään pääkaupunkiseudunkaupunkien vuodesta 2004 alkaen tiivistynyttä yhteistyötä ja verkostoitumista (Valtioneuvosto2007). Uudistukset edellyttävät vahvaa poliittisen johdon ja virkamieskunnankykyä johtaa kuntien toiminnan muutosta.Kaupunki on kunta. Se on asukkaidensa ja muiden siellä toimivien ihmistenelämän konteksti. Se on inhimillisen toiminnan keskittymä, ihmisten elinympäristö jaosa ihmisten arkea. Kaupunki on jatkuvassa muutoksessa ja vuorovaikutuksessa kokoyhteiskunnan kanssa. Kaupungin koko ja sijainti vaikuttavat myös sen toimintaan jarakenteeseen: metropoli- ja maaseutukaupungilla on omia erityispiirteitään, muttasilti molemmat ovat hallinnollis-juridisia toimijoita kuntana. Seuraavassa tarkastelenkaupungin keskeisintä olemusta tutkimuksen kontekstina.Kaupunki on markkinoiden keskittymä. Elinkeinoelämä keskittyy kaupunkiin.Se on taloudellisen toiminnan näkökulmasta markkinapaikka, ihmisten elinkeinonhankintapaikka ja yritysten kaupankäynnin paikka. Kaupungissa on sitä ympäröivääseutua suurempi väestöntiheys. Kaupungissa asuva väestö voi paikallisten markkinoidenkautta tyydyttää pääosan päivittäisistä tarpeistaan. (Laakso & Loikkanen 2004, 83–95)Kaupunkialue on myös kasautuma erilaisuutta. Erilaiset ihmiset ja yritykset erilaisinetarpeineen erottaa kaupunkialueen sitä ympäröivästä alueesta. Tiiviimpi maankäyttösekä erityiset liikenteen ja viestinnän järjestelyt erottavat kaupungin muusta alueesta.(Laakso & Loikkanen 2004, 23–25, 299–301) Kaupunkiseutu mahdollistaa kilpailunja kilpailussa pärjäämisen (Nupponen 2001, 80–84, 91–94).Kaupunki on arjen ja juhlan näyttämö. Se rytmittää ja kehystää asukkaidensapäivittäistä elämää. Ihmiset asuvat, ovat, viihtyvät ja kohtaavat kaupungissa. (Hautamäki1995, 45; Weber 1992, 25) Kaupunki ei ole kaupunkilaisille ainoastaan palvelujatuottava keskus, vaan se on ihmisen koko elämän konteksti. Kaupungin olemuksessakorostuvat ihmiset, yhteisöllisyys, vapaa-aika, kulttuuri ja palvelut. Kaupunki ei olekaikille ihmisille sama vaan jokaiselle omalla tavallaan erityinen. Se on elämysten jakohtaamisten näyttämö. Kaupunkielämä on tullut ulos yksityisistä kodeista. Kaupungillaon useita metaforisia merkityksiä. Se on ihmisille keskusta, ovi, olohuone, kone,tuote, tori tai laita. (Stadipiiri 2000) Kaupunki on ihmisen koti ja mahdollisuus.Kaupunki on prosessi. Kaupunki on jatkuvassa muutoksessa. Yhteiskunnanavautumisen ja kansainvälistymisen myötä kaupunki on nähty entistä tietoisemminjatkuvana prosessina. Verkostoituminen merkitsee toimintojen uudelleen organisoitumista.Tällöin ajan ja paikan merkitys muuttuu, aika irtautuu paikasta ja prosessitkorostuvat. (Nupponen 2001, 77; Castells 1996) Ajatuksellisesti on irtauduttu näke-ACTA