Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

päätettiin katsoa päiväkodissa videotykin avulla, jotta liikkuminen paikasta
toiseen jäisi pois. Keskustelimme lasten kanssa elokuvista, elokuviin menemisestä
ja elokuvissa olemisen säännöistä. Pohdimme millaista elokuvissa
on ja kuinka moni oli käynyt elokuvissa. Keskusteluissa tuli esille, että
elokuvaan tietenkin tarvittiin elokuvalippu ja jotain herkkujakin yleensä
elokuvissa sai syödä.
Muutimme lepohuoneemme elokuvateatteriksi ja katsoimme elokuvan
kahdessa osassa. Elokuvan aikana lapset jaksoivat keskittyä hyvin, ja
hetket olivat täynnä naurua ja välillä myös jännitystä. Varsinkin elokuvassa
esiintyvä puimuri, joka ajoi takaa päähenkilöitä, sai jotkut lapset ihan
tärisemään jännityksestä. Myöhemmissä leikeissä puimuri esiintyikin
usein. ”Hei tää puimuri tulee ja pelottelee”.
Elokuvan jälkeen keskustelimme lasten kanssa elokuvan tapahtumista.
Kehitimme jatkuvasti uusia ideoita projektin rikastuttamiseksi
ja toimimme tiiminä yhteen. Havainnoimme edelleen lasten leikkejä,
kirjasimme ylös leikkejä ja leikeistä nousseita kommentteja. Kuvasimme
myös kamerakännykällä videopätkiä, joita katsoimme yhdessä. Tiimipalavereihin
varasimme aina aikaa keskustella meneillään olevasta projektista.
Väritimme yhdessä elokuvaan liittyviä autot-värityskuvia, jolloin saimme
mukaan myös ne lapset, jotka muuten eivät oikein halunneet osallistua
ohjattuun toimintaan. Samalla saatoimme havainnoida lasten kynäotetta
ja väritystaitoja. Projektin myötä saimme harjoiteltua myös monenlaisia
muita taitoja, kuten: 1) laskemista, esimerkiksi lähtölaskentaa 1, 2, 3 ja
nyt, 2) autojen värejä ja kokoja ja 3) lajittelua. Lisäksi syntyi uusia yhteisiä
leikkejä, kun lapsilla oli nyt selvästi sama idea siitä, mitä leikissä voi olla.
”Minulla on öljyä, haluatko tulla luokseni syömään?” Tai ”Hölmöt, menkää
heti jonoon, isot ensin tai se joka siihen ehtii. Vaan punaiset Salaman väriset
pääsee”, kuten kuului leikissä erään pojan suusta.
Projektin tulos näkyi lasten leikeissä siten, että kaikki leikkivät vuorotellen
autojen hahmoilla. Monissa tilanteissa lapset sanoi olevansa jokin
tietty hahmo ja toimivat sen mukaan. ”Tän nimi on Kunkku. Tää on Salama.
Eikä vaan punainen voi olla pelkästään salama. Mennään kisaamaan.”
Autot-teema eli tämän jälkeen mukana arjessa; vaatteita puettiin päälle
varikolla, jolloin esimerkiksi renkaat – hanskat ja kengät – oli vaihdettava
nopeasti. Myös muussa toiminnassa teema näkyi: aamupiirissä luettiin
välillä autot-kirjaa, jumpassa kiidettiin autot-hahmoina ja ulkona leikittiin
juoksuleikkejä ja kilpailuja autot-hahmojen tavoin. Kävimme myös monia
mielenkiintoisia keskusteluja elokuvan hahmojen avulla. Esimerkiksi siitä,
150