Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca
Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca
Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Vuorovaikutuksella lähemmäksi lasta<br />
päiVäkoti onnela; hannu karhapää ja anna palMunen<br />
Päiväkoti Onnelan lähtökohta VKK-Metro-hankkeesen oli aikuisen ja<br />
lapsen välisen vuorovaikutuksen lisääminen ja vuorovaikutuksen laadun<br />
parantaminen. Hankkeeseen liityttiin <strong>päiväkodin</strong>johtajan aloitteesta, ja<br />
siitä keskusteltiin yhdessä ensimmäisen kerran keväällä 2008.<br />
Syksyn 2008 alussa hanke käynnistyi yhteisellä luennolla palautteen<br />
antamisesta ja vastaanottamisesta. Varsinainen työ päiväkodissa alkoi hyvien<br />
vuorovaikutustilanteiden kirjaamisella. Lapsiryhmien henkilökunta kirjasi<br />
myönteisiä vuorovaikutustilanteita ja niitä tarkasteltiin yhdessä ohjaajan<br />
kanssa. Yhteisissä keskusteluissa pohdittiin, mikä teki juuri esillä olleista<br />
esimerkeistä hyvän vuorovaikutustilanteen.<br />
Hankkeen kuluessa ryhmien välistä yhteistyötä lisättiin muun muassa<br />
uusilla sopimuksilla ja tekemällä asioita aikaisempaa enemmän yhdessä.<br />
Esimerkiksi tilojen käyttöä suunniteltiin vastaamaan paremmin tarpeita;<br />
siirtymätilanteita mietittiin uudestaan, ulkoilun valvontaa ja lasten kanssa<br />
tapahtuvaa toimintaa kehitettiin. Keskustelu lapsista lisääntyi ja ymmärrys<br />
tavoitteesta voimistui.<br />
Vuorovaikutustilanteiden havainnointiin otettiin avuksi videokamera.<br />
Uuteen tapaan havainnoida suhtauduttiin ehkä ennakkoluuloisesti ja jopa<br />
arkaillen. Alussa kuvattiin lähes kaikkia tilanteita. Havaitsimme kuitenkin,<br />
että tilanteita kannattaa rajata. Päädyimme kuvaamaan ruokailu-, siirtymä-,<br />
rakenteluleikki-, ja lepotilanteita. Videointiin kuitenkin totuttiin ja<br />
tilanteet alettiin kokea luontevina. Aineistoa katseltaessa koettiin huomion<br />
kiinnittyvän paljolti lapsiin: heidän ilmeisiinsä, eleisiinsä ja toimintaansa.<br />
Aikuisen rooli jäi vähemmälle. Katselutilanne viritti keskustelua ja hyviä<br />
huomioita.<br />
Videointikokemus oli kaiken kaikkiaan myönteinen, joten sitä sovittiin<br />
jatkettavan.<br />
Jatkossa päätettiin kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, miten<br />
kuvaustilanteet valmistellaan, miten tilanteet organisoidaan paremmin ja<br />
mitä kuvataan. Onnistunut katselutilanne vaatii asianmukaiset välineet,<br />
tilat, ajankohdan ja aikaa. Näiden tekijöiden ollessa kunnossa ajatus videon<br />
käyttämisestä vuorovaikutustilanteiden havainnointiin mahdollistuu<br />
paremmin.<br />
98