Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

Päätelmiä
Reflektioon perustuvaa kasvatuskäytännön kehittämistä voi lähestyä
monella tavoin. Siinä tarvitaan kykyä irtautua aikaisemmasta käytännöstä,
tarkastella omia uskomuksia ja omaa käytäntöään. Se on reflektiota
toiminnasta (katsoa taaksepäin, katsoa mitä on tapahtunut) ja toiminnan
reflektiota (ymmärtää, että tietty toimintatapa ei toimi, ja muuttaa
toimintaa). Reflektion tulee olla jatkuvaa. Muutos edellyttää positiivista
asennoitumista, valmiutta ottaa riskejä ja tehdä erehdyksiä ja myös epäonnistua.
Keskeistä on dokumentoida omat ja muiden kokemukset. Muutos
edellyttää tyytymättömyyttä asiantilaan ja tietoisuutta muutoksen tarpeellisuudesta.
Sitoutuminen muutokseen on tärkeää. Muutokseen tarvitaan
visiota, jota asteittain sisäistetään. Muutos siirretään kasvatuskäytännön
todellisuuteen, jossa se etenee vaiheittain. Muutoksen yhteydessä tulee
epäilyä, ehkä epätoivoa – ja kaikki pysähtyy. Kasvatuskäytännön muutos
edellyttää usein myös ympäristön muutosta. Henkilökohtaisen ja työyhteisön
autonomian säilyttäminen on keskeistä. Muutoksen kuluessa voidaan esittää
kysymyksiä itselle: mitä teen (kuvaus), mitä tämä merkitsee (informaatio)
ja miten olen päätynyt olemaan tällainen (kohtaaminen), miten teen asiat
eri tavoin (rekostruktio).
Reflektiivisen käytännön muuttamisen tavoite on dynaaminen eikä
sitä voida asettaa selkeästi etukäteen. Yksityiskohtainen tavoitteen asettelu
johtaa staattisuuteen ja erottaa tavoitteen toiminnasta. Kysymyksessä on sarja
dynaamisia muutoksia, jolloin toiminnan tavoitteet syntyvät toiminnasta
sinänsä. Muutoksen yhteydessä on tärkeää vapautua perfektionismista.
Käytännön muuttuessa kehitytään taidoissa tutkia, kommunikoida ja olla
luova. Oppiminen on neuvottelevaa. Muutoksessa liikutaan toiminnan
lähialueella eikä pyritä paikallaan pysyvään tilaan ja tavoitteeseen. Reflektiivinen
käytäntö lisää vastuuntuntoa ja halua jakaa työtä toisten kanssa.
Lopuksi haluan tiivistää refektiivisestä kasvatuskäytännöstä joitain
sellaista millaiseksi Reggio Emila -pedagogiikkaakin voidaan kuvata:
1. Muutos on oppimista, varustettu epävarmuudella: tietty ahdistus ja
vaikeudet ovat taustavoimia onnistuneeseen muutokseen.
2. Muutos on matka, ei suunnitelma: tee, suunnittele, tee, suunnittele
lisää ja lisää…
3. Probleemat ovat ystäviämme: edistymiseen kietoutuu runsaasti
esiin tulevien probleemojen ratkaisuprosesseja.
35