Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

Paperityöt ahdistivat. Omaa työtä oli helppo arvioida ruutupaperille,
mutta ”PDCA-lomakkeet ja muut… lentelee tuolla avaruudessa”. Oli
epäselvää, miten lomakkeet liittyivät toimintaan.
Johtajalta kaivattiin ennen kaikkea tukea:
et kun meil on kaikki ihan, voi sanoo ihan levällään tos tiimissä, et me alotetaan
huomenna lasten miettimiset, et onko nää, esimerkiks pienryhmät, toimiiko ne,
ja työvuorot, et kuka on missäkin, et kun aamulla tullaan töihin, niin tiedetään
suunnilleen […], et meiän pitää ihan näin perustasta alottaa, niin kyl mä odotan,
et me saadaan sitten, et ku me kiljutaan, et me ei tiedetä, niin sieltä tulee sitten
neuvoja ja ohjausta, ja varmaan tarvitaan paljon […]
Aihe herätti keskustelua.
- Tukea juu, ja ymmärtämystä, jos joku paperi jää joskus vähän myöhässä,
niin ettei et
- [Johtaja:] Eihän ne mulle tuu ne paperit
- Ei, mä en tarkota näitä papereita, vaan niitä muita papereita.
[…]
- Tota samaa mäkin ajattelin, ja just sitä, että sit ne muut näperrykset voi
ehkä viivästyä tai hävitä
Dialogi jatkui puhuttaessa uhkista.
- Minulle myöskin heti tuli, että aika, ja kun me tiimissä puhuimme, että
heti semmone, että milloin, sitten mä, pitää vain miettiä ja kuitenkin
löytää aika […] myöskin tätä paperia varten
- Tai jos ne paperi
- Mutta lapsille enemmän kuin paperille
- Jos ne paperit osottautuu liian hankaliks, et tämmöset blondit ei ymmärrä,
niin sit se saattaa niinku, sit se jää, sit se jää vaa, jää taka-alalle, et
antaa olla
Hankkeeseen oltiin enimmäkseen tyytyväisiä.
171