Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

tuntuu sopivan kokoiselta ja saimme … alustavia ajatuksia siitä, miten kehittämistehtävä
voidaan järkevästi ”pilkkoa” pienempiin osiin… .”
Toinen ohjaaja kuvasi alkuhämmennystä: ”Alku oli tässäkin yhtä
hässäkkää. Ideat ja käsitykset sinkoilivat melko jäsentymättömästi ympäriinsä.
Jotkut vaikuttivat hyvin kärkkäiltä nappaamaan minkä tahansa
idean johtoajatukseksi.”
Ratkaisua kaipaaviksi asioiksi vastaajat nostivat alkusyksystä esille
”olettamukset, joita ei ole puhuttu auki”. Eräs vastaaja kertoi ehdottaneensa
keskustelua seuraavasta aiheesta: ”Mitä me odotamme toisiltamme? (esim.
toiminta, suhde lapsiin jne.) Onko tapamme toimia tätä päivää? (toisen työn
havainnointi). Ehdotukseeni suhtauduttiin hieman ensin naureskellen, sitten
todettiin, että ihan hyvä, koska emme ole ennen työskennelleet yhdessä.”
Reflektointiin uskaltautuminen ei ollut itsestään selvää. Yksi työntekijöistä
tarkastelee työyhteisönsä tilannetta ja taipumustamme tarkastella
omaa toimintaamme vaaleanpunaisten lasien läpi: ”Näen joissain asioissa
muutosta, mutta näkisin ettei asiaa haluta katsoa, osata katsoa rehellisesti
silmästä silmään. Eli mielestäni ei suoranaisesti nähdä mitä pitäisi muuttaa,
ei nähdä tilannetta realistisesti.” Hän tuo esille yhteisten käsitteiden merkityksen
toiminnan kehittämisessä ja kuvaa sen pohjalta itse tekemäänsä
ehdotusta: ”en tiedä, onko ehdotus mutta yhteisellä kokoontumisella esitin,
että sanaa vuorovaikutus avattaisiin, jotta puhuisimme edes samasta asiasta.
Muiden suhtautumista esitykseensä hän kuvaa: ”kukaan ei sanonut mitään.
Kauheaa sanoa, mutta nyt kun mietin, niin koen toisten ehdotusten olevan
lähinnä tehtävien karsimista, torjumista. Ja puolustautumista, että näinhän
me jo teemme, eli uuusia ehdotuksia en ole kuullut vaan enemmän että niinhän
me jo tehdään ja puolusteluja.” Tilanteesta johtuen vastaaja antaa ohjaajalle
palautetta: ”Toivoisin enemmän rohkeaa asiaan tarttumista, uusia ajatuksia
on helpompi tuoda yksikön ulkopuolelta kuin sisäpuolelta.”
Ratkaisemattomana ongelmana tiimit tuskailivat, miten löytää arjesta
aikaa dokumentointiin. Myös teknistä osaamista kaivattiin lisää.
Havahtuminen vuorovaikutuksen merkitykseen
Vastaajat toivat positiivisena asiana esille, että omaan ja toisten työskentelyyn
oli alettu kiinnittää huomiota. Asialla on kaksi puolta, sillä yksi
tiimeistä nosti esille ongelmaksi kokemansa asian: ”Toisen työskentelyyn
liiallinen puuttuminen.”
236