Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

ESIPUHE
Tämän julkaisun tarkoituksena on antaa puheenvuoro niille päiväkotien
työntekijöille, jotka ovat toimineet oman työnsä asiantuntijoina ja kehittäjinä
VKK-Metro – varhaiskasvatuksen kehittämishankkeessa. He kertovat
omasta kehittämistyöstään, jota he tekivät hankkeen tutkimuspäiväkodeissa
syksystä 2008 kevääseen 2009. Sen lisäksi julkaisu sisältää muiden hankkeen
parissa toimineiden asiantuntijoiden aihetta käsitteleviä kirjoituksia.
Pääkaupunkiseudun kunnat, Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa,
halusivat etsiä toimintamallia, jonka avulla ne yhdessä Helsingin yliopiston
ja muiden alueen oppilaitosten kanssa voisivat kehittää alueella tehtävää
varhaiskasvatustyötä. Tämän pohjalta syntynyt Pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen
kehittämisyksikkö, VKK-Metro-hanke ajoittui vuosille
2007–2009 ja toiminta jatkuu uuden, Lapsen ääni -hankeohjelman osana.
Samalla se liittyy osaksi Socca – pääkaupunkiseudun osaamiskeskuksen
toimintaa.
Varhaiskasvatustieteen pohjalta jatkuvasti kehittyvä varhaiskasvatus
perustuu lapsuuden erityisluonteen tunnistamiseen ja tieteelliseen tietoon
lapsen kehityksestä, kasvusta ja oppimisesta. Erityisesti haluttiinkin syventää
kentän työntekijöiden ja tutkijoiden vuoropuhelua ja siten kehittää
varhaiskasvatuksen työntekijöiden pedagogista osaamista.
Laadukas varhaiskasvatustyö edellyttää pedagogisesti tietoisia kasvattajia.
Oman ja toisten työn kriittinen, mutta arvostava tarkastelu luo
pohjan yhteiselle kehittämiselle.
Samalla pyrittiin nostamaan esiin kentän omaa osaamista ja auttaa
kenttäväkeä jakamaan tietoa ja kokemuksia keskenään. Seuraavassa lainauksessa
yksi VKK-Metron tutkimuspäiväkotien johtajista kuvaa työyhteisöään
ja syitä tutkimuspäiväkodiksi hakeutumiselleen:
”Vahvuutena työyhteisöllämme ja itselläni on se, että haluamme kehittää työtämme
jatkuvasti. Meillä ei ole sellaista tunnetta, että osaamme jo homman.
Näin olemme aina tehneet ja hyväksi todenneet. Olemme innokkaita kaikkeen
uuteen koulutukseen. Yhteiskunta muuttuu ja meidän on muututtava sen
mukana. Lapsen kehityksestä tulee koko ajan uutta tietoa ja meidän on sitä
tietoa omaksuttava ja hyödynnettävä uusimpia tutkimustuloksia työssämme.”
9