Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca
Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca
Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
itsensä, lapsiryhmän, kasvattajatiimin ja yksittäisen kasvattajan toiminnan<br />
kannalta. Havaintojen pitäisi toimia ammatillisen reflektion yhtenä<br />
lähtökohtana, mutta osataanko siinä katsoa oikeisiin peileihin. Taustalla<br />
saattaa piillä syvälle iskostunut hiljainen tieto siitä, ettei havainnoitsija<br />
saa vaikuttaa havainnoinnin kohteeseen. Havainnoinnin objektiivisuus<br />
edellyttää, että havainnoitsija pysyy ulkopuolisena tarkkailijana. Tämä<br />
onkin tarpeen, kun kerätään tietoa tieteellistä tutkimusta varten. Sellaista<br />
havaintomateriaalia pitäisi kuitenkin olla paljon, jotta sitä voisi hyödyntää<br />
ammatillisessa kehittämisessä, ja sen analysointikin edellyttäisi tutkimusmenetelmien<br />
tuntemista.<br />
Pedagogisessa havainnoinnissa ja dokumentoinnissa menetellään<br />
kuitenkin päinvastoin kuin tieteellisessä työskentelyssä. Havainnoitsijan<br />
on parasta olla tilanteessa mukana, toimijana avustajana tai organisoijana.<br />
Havainnointia tehdään siis jatkuvasti osana varhaiskasvattajan työtä;<br />
tilanteisiin puututaan ja tarpeen tullen lapsia ohjataan ja autetaan. Ohjauskeskustelujen<br />
aikana kävi ilmi, että näin yleensä tehdäänkin, mutta<br />
jostain syystä kasvattajat itse eivät useinkaan pidä sitä riittävänä tai oikeana<br />
havainnointina. Mahdollisesti ongelma piilee siinä, että pedagogisen<br />
havainnoinnin ja dokumentoinnin tarkoituksena on saada havaitut asiat<br />
dialogiin niin lasten kuin kasvattajienkin kesken unohtamatta lasten perheitä.<br />
Jotta tämä onnistuisi, pitää dialogia varten ehkä luoda foorumeita<br />
ja kehittää toimintaa ylipäätään dialogisempaan suuntaan.<br />
Helsingin varhaiskasvatussuunnitelmassa lasten toiminta on nostettu<br />
varhaiskasvattajien erityisen huomion kohteeksi. Siksi ohjasin keskustelua<br />
usein siihen, että varhaiskasvattajan olisi hyvä havainnoida ja dokumentoida<br />
lapsia toiminnassa ja lasten toimintaa. Tästä kertyvän tiedon perusteella<br />
varhaiskasvattajat voisivat arvioida oman toimintansa pedagogisuutta ja<br />
ammatillisuutta, <strong>päiväkodin</strong> kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen<br />
vaikutusta lasten toimintaan sekä aikaansaadun toiminnan sisällön tarkoituksenmukaisuutta<br />
varhaiskasvatuksen kannalta. Usein keskustelu kääntyi<br />
siihen, miten ihanaa olisi keskittyä leikkimään lasten kanssa, liikkumaan,<br />
taiteilemaan ja tutkimaan – mutta kun on se esiopetus ja koulun aloitus.<br />
Tästä olisi hyvä keskustella laajemminkin. Onko koulu niin erityinen ja<br />
maailmasta irrallaan oleva instituutio, että koulun aloitus vaatii lapselta<br />
erityistä valmentautumista. Eikö kouluun voi mennä tavallisena leikkivänä,<br />
liikkuvana, luovana ja ympäristöstään loputtoman kiinnostuneena noin<br />
seitsemänvuotiaana lapsena.<br />
69
Change language