Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

vaikuttavia osatekijöitä. Toiseksi pääsisimme paremmin sisälle aikuisen
roolin merkitykseen. Tavoitteiden saavuttamiseksi meidän olisi siis opittava
käyttämään videointia työvälineenä. Parhaimmillaan videointi voisi toimia
aikuiselle peilinä oman työnsä kehittämisessä. Kun tavoitteet oli kiteytetty,
lähdimme jakamaan tuntemuksiamme sekä kuvaamisesta että kuvatuksi
tulemisesta. Yleisesti hankkeeseen suhtauduttiin varovaisen myönteisesti,
eikä pelättyä täystyrmäystä tullut. Jotkut olivat aivan intopinkeinä lähtemässä
mukaan: ”Nyt olemme mukana sellaisessa kehittämishankkeessa,
mistä on meille todella hyötyä.” Kun vielä saimme työkalupakkiimme
uuden upean digivideokameran, hanke sai tuulta purjeisiin.
Mars matkaan ja haalarit päälle
Varauksellisuus sanahirviö VKK-Metroa kohtaan laantui vähitellen. Työyhteisössä
ymmärrettiin VKK arkisena ystävänä, eikä korkealentoisena
lisätyönä. Nyt aloittaminen tuntui jo selkeältä. Ensin kuvausluvat kuntoon,
sitten harjoittelemaan kuvaamista – ei mitään sen ihmeellisempää. Kamera
kiersi ryhmissä. Tekeminen toi tullessaan uusia kysymyksiä, kuten kuka
kuvaa, milloin kuvaa, mitä kuvaa ja kuinka kauan kuvaa. Käytännön
ratkaisuja pohdittiin kuumeisesti; mietittiin kuvaajavaihtoehtoja, sovittiin
varauskalenterista, ja pohdittiin kuvauksen eettisyyttä. Todettiin myös, että
kenenkään tiimipalaveri ei voisi kestää useita tunteja, joten analysoitavan
materiaalin sisällöllä ja kestolla olisi todella merkitystä. Keltaisten ryhmän
ensikontakti videointiin sujui erään ryhmäläisen kertomana näin:
76
”Hankkeen ensimmäisiä tavoitteita oli kuvaaminen. Ei väliä, mitä kuvattaisiin,
kunhan kuvaisimme ja sitä kautta saisimme välineen haltuumme. Lähdimme
rohkeasti toimeen heti syyskuussa kuvaamalla koko ryhmän jumppatilannetta.
Tarkoituksenamme oli vain kuvata ja katsoa videota, jotta pääsisimme eroon
kameraa kohtaan tuntemastamme epävarmuudesta.”
Muita tavoitteita kuvaamiselle oli osallistumisen ja osallisuuden tarkkailu. Ryhmässämme
puolet lapsista oli uusia ja halusimme tarkastella videolta kaikkien
lasten osallistumista yhteiseen toimintaan. Toimin kuvatun tuokion toiminnan
vetäjänä. Jumppatilanteen jälkeen oma mielikuvani tilanteesta oli se, että kaksi
lasta juoksi ympäri salia. Oma toimintani poukkoili toiminnan vetämisen ja
kahden lapsen mukaan ottamisen välillä. Itse ajattelin sen jälkeen, että jumppatilanne
meni kaikin puolin metsän puolelle.”