Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

oleellisen ”aarteen”, joka meille oli tärkeää. Jatkossakin ohjaajan tuki varmistaisi,
ettei urakka koituisi liian isoksi, vaan pääsisimme tavoitteeseemme.
Motivaatio säilyi ja jopa nousi, mutta uudet asiat mietityttivät: Mikä
on VKK-Metro? Mitä meiltä odotetaan? Onko tämä jotain hirveän virallista?
Taasko lisää töitä? Miten aika riittää arjen keskellä? Kun ohjaajan
avustuksella ymmärsimme, että tämä olisi ihan meidän ikioma juttu ja
saisimme itse päättää, mitä teemme ja miten etenemme, tuntui helpolta
jatkaa eteenpäin.
180
”Paksu puu alkaa kasvunsa hienosta vesasta. Yhdeksänkerroksinen torni nousee
rivistä pikku tiiliä. Tuhannen virstan matka alkaa yhdestä askeleesta. Tutkikaa
tarkoin ajatuksianne, niissä on tekojen alku ”
Laotse
Ajatuksia oli paljon ja matkalle lähdettiin pienin askelin. Selvää oli heti,
että mukaan matkalle lähtee koko työyhteisö, ei vain osa. Tiesimme, että
loppuun asti pääseminen vaatisi paljon keskustelua ja pohtimista. Yhdessä
etsittiin ja sovittiin toiminnalle osallistavat rakenteet, joilla varmistettiin
keskustelun jatkuminen. Vastuu suunnittelusta ja etenemisestä oli meidän,
mutta ohjaaja auttoi meitä pysymään oikealla tiellä ja pitämään sopivaa
vauhtia yllä.
Synnyimme originaaleina mutta kuolemme kopioina”
Thomas Thorild
Päiväkodin ovesta tulee päivittäin sisään iso joukko erilaisia lapsia kasvattajien
hyvin suunniteltuun, laadukkaaseen päivähoitoon, mutta onko
näillä lapsilla mahdollisuutta olla myös erilaisia oppijoita? Yleensä lapset
vahvuuksistaan huolimatta toteuttavat aikuisten laatimaa suunnitelmaa,
jossa on toki huomioitu lasten eri ikätasot. Lapset ovat kuitenkin erilaisia
myös oppimistyyleiltään, joten sen pitäisi näkyä myös päiväkodin arjessa.
Päivärytmi on usein laadittu sellaiseksi, että lapset joutuvat istumaan
melko paljon; on aamupiiri, satujen lukeminen, askartelu, ruokailu ja
niin edelleen – ja lasta, joka ei ehkä jaksa istua paikallaan, ojennetaan,
vaikka pitäisi miettiä, miten toimintaa voitaisiin kehittää niin, että kaikkein
vilkkaimmat ja liikkuvaisemmatkin lapset saisivat kokea ilon oppia.
Tämä voitaisiin mahdollistaa ainakin osittain siten, että oppimisessa olisi
mahdollista käyttää niitä aisteja, jotka lapselle ovat ominaisia oppimisessa.