Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

uskomuksensa tietoisiksi ja perustelluiksi. Sen jälkeen tapahtuvan yhteisen
keskustelun aikana hänen käsitystensä heikkoudet ja vahvuudet nousevat
esille. (Hakkarainen ym. 1999, 21.)
Työn arjessa kohdataan ongelmia, joiden ratkaisussa on hyvä huomioida
asioiden tarkastelu monista erilaisista näkökulmista käsin. Tässä auttaa eri
ihmisten luontainen taipumus lähestyä kohdattavia asioita omista lähtökohdistaan
käsin. Kun jokaista näkökantaa tarkastellaan yhtä arvokkaana,
voidaan löytää uusia ratkaisuja, jotka ovat saaneet lähtökohtansa monien
eri henkilöiden ajatuksista. Näin toimintatavat uudistuvat ja kehittyvät
paremmin vastaamaan jatkuvasti muuttuvia haasteita. Jokaisessa ongelmanratkaisutilanteessa
on mahdollista oppia uutta.
Karila & Nummenmaa (2001, 7–8, 39) tuovat esille, että moniammatillisuus
voidaan nähdä jaetun asiantuntijuuden mahdollistajana.
Moniammatillisuus siis toimii parhaimmillaan jaetun asiantuntijuuden
periaatteiden mukaan ja on siksi haastava tapa työskennellä. Toisaalta
työntekijän tulee selvittää ja kirkastaa omaa erityisosaamistaan ja asiantuntijuuttaan
ja toisaalta kyetä rakentamaan ryhmän yhteistä osaamista.
Oman erityisosaamisen ymmärtäminen on osoittautunut erittäin
oleelliseksi seikaksi, kun pyritään keräämään yhteen kaikkien ryhmään
kuuluvien työntekijöiden erilaisia näkemyksiä. Jos henkilö ei itse tunnista
oman osaamisensa ja tietonsa erityislaatuisuutta, hän ei tule antaneeksi
tietojaan ryhmän yhteiseen käyttöön. (Isoherranen 2005, 24–26.)
Olen omissa palautteen jakamista koskevissa tutkimuksissani kiinnittänyt
huomiota varhaiskasvattajien usein täsmentymättömään tietoon
omaa osaamistaan kohtaan. Sen kirkastamisessa on auttanut erityisesti,
jos työtoverit ovat keskenään ryhtyneet jakamaan toisilleen ammatillista
palautetta arjen toiminnan lomassa. Tätä kautta myös luonnollisiin tilanteisiin
liittyvät kasvatuskeskustelut ovat lisääntyneet työyhteisön sisällä.
(Ks. Venninen 2007, 2008.) Sekä omassani, että Hapon (2006, 184)
tutkimuksessa varhaiskasvattajat kertoivat asiantuntijuutensa kehittyneen,
mikäli työyhteisö oli antanut tilaa kehittymiselle. Tilan antaminen merkitsi
luottamuksellista ja turvallista ilmapiiriä, jossa omia ajatuksia uskallettiin ja
haluttiin ilmaista ja uudenlaisia toimintatapoja ja -käytäntöjä oltiin valmiita
kokeilemaan. Kehittymisen mahdollistavassa ympäristössä ja ilmapiirissä
kyettiin hiomaan omia taitoja ja laajentamaan omaa osaamista.
On myös muistettava, että mahdollisuuksien tarjoamisen lisäksi
moniammatillisuus voi heikomman ilmapiirin omaavassa työyhteisössä ja
heikomman ammatti-identiteetin omaaville työntekijöille tarjota lukuisia
40