Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

Kuljettaja: Vasuun kirjatut arvot on puhuttava auki ja niiden tulee näkyä läpi koko
Vasun!
Mari Seva: Miten itsetunnon kehittäminen dokumentoidaan kasvun kansioon?
Kuljettaja: Portfolio on oppimisen ja kasvamisen päiväkirja! Siinä on prosessin kuvaamista,
ei pelkästään lapsen tuotoksia! Se kertoo jotakin lapsen oppimisesta
ja kehittymisestä. Näin myös ulkopuolinen lukija ymmärtää, mitä on tapahtunut.
Portfolio on merkityksellisten havaintojen dokumentointia. Aikuisten
päässäkin saisi tapahtua jotakin muutosta, niinpä henkilökunta voisi vaikka
saduttaa toisiaan jostakin tilanteesta. Kuuntelija ja kertoja saavat uusia näkökulmia
toimintaan ja käyttäytymiseen, onko nähty sama tapahtuma eri lailla
ja mitä siitä voisi oppia.
Mella Stava: Onko vanhempi aina lapsensa paras asiantuntija? Eihän kasvatuskumppanuus
ole jees-jees-kaverisuhde?
Kuljettaja: Ei ole! Päiväkodin henkilökunnalla on ammatillinen näkökulma, heidän
pitää tuoda esille, mikä on lapselle parasta! On harkittava tietysti tarkkaan,
miten asioista kerrotaan vanhemmille! Henkilökunnan viesti vanhemmille sanoissa
ja teoissa pitäisi olla: meidän mielestämme lapsenne on maailman paras.
206
Ja hei, lapsesta voisi laittaa kasvun kansioon kuvan, joka kertoisi jonkin taidon,
jonka lapsi on juuri oppimassa tai oppinut. Siis oppimisvalokuva! Ja nyt matkaan
niitä kuvia napsimaan, juna lähtee!
Satu-tädin vuoro:
”Muumiperhe tottui pian kulkuseen, joka seurasi heidän askeliaan, eikä Ninni
ollut enää heidän mielestään ihme eikä mikään. Aivan kuin hän olisi aina
kuulunutkin mukaan.
Illalla he kaikki olivat melkein jo unohtaneet Ninnin. Mutta kun muu perhe
oli mennyt nukkumaan, Muumimamma otti esille viininpunaisen huivin
ja ompeli siitä mekon ja lettinauhan. Kun vaatteet olivat valmiit, hän vei ne
Ninnin huoneeseen ja levitti valmiiksi tuolille. Muumimamma piti ompelemisesta,
mutta kaikkein hauskinta oli, ettei hän tiennyt, oliko Ninnillä musta
vai valkoinen tukka. ”