Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca
Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca
Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
eflektoida syvällisemmin toimintaa. Tähän prosessiin liittyy esimerkiksi<br />
tarkempi pohdinta kasvatuskäytännön puitteista, omista pyrkimyksistä,<br />
omakohtaisista ajatuksista ja keinoista joilla voi syventää reflektiota.<br />
Reflektiossa on tärkeää säilyttää avoimuus lapsista ja aikuisista tehdyille<br />
havainnoille, ajatuksille, tunteille, tarpeiden pohdinnalle, toiminnan<br />
erityispiirteille ja eri osapuolten näkemyksiin. Esimerkiksi aktiivisilta<br />
kasvattajilta saaduilla roolimalleilla voi olla tärkeä merkitys käytännön<br />
kehittämisessä. Syvenevän reflektion avulla tietoisuus kasvatuskäytännön<br />
olennaisista tekijöistä voi syventyä ja reflektio voi sisäistyä uudelle tasolle.<br />
Tässä vaiheessa voidaan saada aikaan kosketuspinta myös teoreettisempiin<br />
kiinnekohtiin. Tärkeää Korthagenin (2001) mukaan on kuitenkin kohdata<br />
teorianeinekset henkilökohtaisista tarpeista käsin. Keskeistä on säilyttää<br />
yhteys tiedon ja teorian omakohtaiseen tarkasteluun siten, että kiinnittyminen<br />
käytännön toimintaa ei katoa. Lisääntyvä sisäinen ja teoreettinen<br />
pohdiskelu myötävaikuttaa siihen, että toimijat ryhtyvät pohtimaan ja<br />
työstämään vaihtoehtoisia tapoja jäsentää ja toteuttaa kasvatuskäytäntöä.<br />
Näiden muotouduttua henkilöt ovat valmiita kokeilemaan ja työstämään<br />
käytäntöä uudella tavalla ja edellä kuvattu reflektiivinen prosessi voi tavallaan<br />
alkaa alusta.<br />
Esittelemäni toinen reflektiivisen käytännön mallintamistapa nojautuu<br />
Östermanin ja Kotkampin (1993) kehittämään kokemuksellisen oppimisen<br />
malliin. Tämä malli on edellistä yleisemmällä tasolla, mutta siinä on<br />
myös samoja osatekijöitä. Kokemuksellisen oppimisen mallin keskeiset<br />
osatekijät ovat (a) konkreettiset kokemukset, (b) havainnointi ja analyysi,<br />
(c) uudelleen jäsentyvä käsitteellistäminen, ja (d) aktiivinen kokeilu. Lähtökohtana<br />
reflektiolle ovat konkreettiset kokemukset kasvatuskäytännöstä.<br />
Huomio voi kiinnittyä johonkin mieltä askarruttavaan seikkaan, joita on<br />
vaikea ratkaista vallitsevalla kasvatuskäytännöllä. Ensimmäisen vaiheen<br />
jälkeen voidaan siirtyä kasvatuskäytännön tarkempaan havainnointiin ja<br />
analyysiin. Kasvattaja voi pohtia, havainnoida ja analysoida toimintaansa<br />
kiinnittämällä huomiota esimerkiksi siihen, mitä hän todella teki ja mitä<br />
ehkä jätti tekemättä. Havainnoinnin ja analyysiin avulla kasvatustoiminnan<br />
todellisuutta ja ideaalia voi haarukoida ja selkeyttää näiden välistä<br />
kuilua. Näin kasvattajalle on mahdollisuus ammentaa uutta ainesta, uusia<br />
keinoja ja uusia välineitä saadakseen aikaan paremmin toimivaa kasvatuskäytäntöä.<br />
Tämän tueksi kasvattaja usein tarvitsee uudelleen jäsentyvää<br />
teoria-ainesta ja toimintaa ohjaavia periaatteita. Edellisten osaprosessien<br />
ohjaamana kasvattajat ryhtyvät vallitsevan kasvatuskäytännön vaihtoeh-<br />
31
Change language