Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

lähtötilanne, josta käsin tavoitteita olisi helpompi asettaa. Sen tehtävänä oli
saada osallistujat miettimään vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, visioimaan
tulevaisuuttaan. Kun alkuhaastattelu palautettiin kirjalliseksi muutettuna
takaisin osallistujille, heidän oli mahdollista palata dokumenttien avulla
lähtötilanteensa erilaisiin ilmiöihin ja lähestyä niitä neutraalimmin, arvioiden
tilannettaan ja ottaen huomioon haastattelussa esiin tulleita asioita.
Yleensä hankkeeseen mukaan lähteminen oli tapahtunut niin, että
johtaja oli tuonut palaveriin tiedon mahdollisuudesta hakea tutkimuspäiväkodiksi.
Jotkut työntekijöistä olivat syttyneet asiaan ja lähteneet suunnittelemaan
kehittämiskohdetta, jonka ympärille hakemus oli rakennettu.
Seuraavassa lainauksessa eräs johtaja kuvaa tapahtunutta. ”Olin jäämässä
vuosilomalle huhtikuussa ja vilkaisin vielä ennen lähtöä sähköpostiani. Olin
saanut infoa VKK-Metrosta. Tulostin esitteen ja vein sen talon palaveriin, johon
en itse enää ehtinyt osallistua. Pyysin henkilökuntaa tutustumaan esitteeseen
ja miettimään halutaanko osallistua. Lomani jälkeen kuulin, että anomus
tutkimuspäiväkodiksi pääsemiseksi oli lähetetty, sillä kokous oli päättänyt
yksimielisesti, että ...:n päiväkoti on kiinnostunut.
Toukokuussa saimme sitten tiedon, että olimme yksi viidestä onnellisesta.”
Lähes kaikki painottivat, että ajankohta asiasta innostumiselle ja tutkimuspäiväkotihakemusten
tekemiselle ei ollut paras mahdollinen. Työntekijät
olivat kesälomalle lähdössä ja väsyneitä kevään uurastuksesta. Monet
kertoivat olleensä aluksi vastentahtoisia mukaan lähtemiselle, koska olivat
kyllästyneitä vasujen, laatukäsikirjojen yms. jälkeen. Kuitenkin kiinnostava
aihe tempaisi mukaansa. ”Sitten kun päätettiin aiheeksi kasvunkansiot, joita
oli jo monta vuotta tarvittu, kaikki tuntui paremmalta, koska kehittäminen
kohdistui niin konkreettiseen asiaan. Olen kääntänyt kelkkani kunnolla.
Kun kehitetään omalla tahdilla eikä tarvitse olla tiettyyn aikaan erilaisia
asioita tehtynä.”
Haastatteluissa kävi ilmi, että kehittämisen alku koettiin sekavana ja
osin myös hämmentävänä. Joissain päiväkodeissa oli heti alkuun vaikeuksia
henkilökunnan jatkuvien vaihdosten vuoksi. Tilanne aiheutti pelkoja.
”Vähän sellainen kauhu, että onnistuuko ollenkaan”. ”Olo tuntuu yleisestikin
hajanaiselta, moni asia on vielä auki. Realiteetit (aika ja sijaiset) ja käytännön
jutut mietityttävät.” Yleisesti kuvattiin, että syksyllä hankkeen alkajaisiksi
pidetty seminaaripäivä auttoi asioiden selkiyttämisessä. ”Yhteisen seminaaripäivän
jälkeen sekavat tunnelmat ovat vähän selkiintyneet.”
Yleisesti alkuhaastatteluissa kiitettiin sitä, että johtajat ovat olleet
asiaan sitoutuneita alusta asti. Kun johtaja on kiireestä huolimatta innos-
233