Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

182
”Lapsi ei polvistu, ei kumartele, ei katso ylhäältä; hän on maailman kokoinen”
Arto Seppälä
Tosiasia on, että useat lapset viettävät ison osan päivästään meidän kanssamme.
Olemme kuitenkin varmoja siitä, että vanhemmilla on paras tieto
omasta lapsestaan. Tämän tiedon me halusimme saada käyttöömme, vahvistaaksemme
omia havaintojamme. Niinpä seuraava etappi oli: millaisia
kysymyksiä meidän tulisi tehdä ja miten ne tulisi esittää perheille? Suuren
alkutyön työyhteisön puolesta teki lastentarhanopettaja, joka suoritti tutkintoa
perhetyöstä ja yhdisti työn lopputyöhönsä. Asioita, joita haluisimme
tietää, oli kymmeniä, mutta halusimme keskittyä vahvistamaan omia
käsityksiämme oppimistyyleistä, joten keskustelemalla löytyi mielestämme
ydinkysymykset. Luontevasti päädyimme sisällyttämään kysymykset lapsen
Vasu-keskustelun jo valmiiden keskusteluaiheiden joukkoon.
”Lapsia ja kelloja ei pidä herkeämättä vetää, niiden on annettava myös käydä”
Benjamin Spock
Lapsi ei hyödy siitä, että kasvattajat tunnistavat hänen vahvuutensa, ellei
tätä tietoa hyödynnetä. Nyt siis pohdimme, saavatko lapset oppia omalla
tavallaan meidän päiväkodissamme? Vastauksen saamiseksi oli tarkasteltava
oppimisympäristöä: fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista. Tavoitteena tuli olla
oppimisympäristö, jossa kasvattajat keskittyisivät enemmän lapsen kykyihin
ja mahdollisuuksiin kuin rajoituksiin. Oppimisympäristön miettiminen
oli todella tärkeää, sillä se merkitsee lapselle parhaimmillaan hyvinvointia.
Oppimisympäristö on kokemuksellinen tila, jossa ollaan joko ryhmän
tasa-arvoinen tai syrjäytynyt jäsen. Varhaiskasvatusryhmässä kasvattajien
merkitys lapselle on suurempi kuin toisten lasten, koska aikuiset luovat
rakenteet ja ilmapiirin siihen psyykkiseen oppimisympäristöön, jossa
lapsen on hyvä kasvaa ja harjoitella kaverisuhteita. Myös lapselta löytyy
taitoja vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen oppimisympäristöönsä, jos me
luomme siihen mahdollisuuden. Elämme yhdessä lasten kanssa tätä päivää
oppien toinen toisiltamme.
Näillä ajatuksilla lähdimme suoraan tekemään kehittämisehdotuksia
oppimisympäristöön. Ehdotuksia kertyi runsaasti ja ne – kaikkein
huimimmatkin – asetettiin yksinkertaisesti janalle ”helppo toteuttaa”.
Jotkut ehdotuksista toteutuivat heti, osaa työstettiin pidempään ja osa jäi
odottamaan tulevia mahdollisuuksia. Esimerkiksi ”vakiintuneiden asioiden