Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

Matkan kuluessa yritimme kysellä toistemme tuntemuksia. Miehistö oli hyvin
vaitonaista. Eräänä päivänä kolme merimiestä ja kaleeriorjamme keskustelivat
matkamme kulusta:
– Matkalle lähdettiin ensin innostuneesti, vaikka osa ei ymmärtänyt edes
”mihin” lähdettiin. Välillä otti päähän. Piti tökkiä itseensä ja moneen
muuhun vähän vauhtia ja sitoutumista.
– Vaikeinta oli päästä mukaan, kun ei ole omaa porukkaa ja aina ei ehtinyt
tai päässyt palavereihin.
– Myönnettäköön, omassa aktiivisuudessa on parantamisen varaa.
– Aika hitaasti fyysiset ja konkreettiset muutokset tapahtuvat, mutta ajatustyötä
on ollut senkin edestä. Hyvää ollut se, että porukka ja laivan toinen
sakki menee samaa linjaa enemmän kuin ennen.
– Vaikean alun jälkeen on tullut mukaan käytännön hyötyä, joka on näkynyt
toiminnassa, suunnittelussa ja tilojen toimivammaksi tekemisessä. Kompassikin
on osoittautunut hyödylliseksi, kun sen rakenne selkisi itselleni.
Ja dokumentoinnin tärkeys arjen toiminnassa on kirkastunut. – Joo, havainnoinnistakin
on tullut osa arkipäivää: olen kiinnittänyt omaan työhöni
huomiota jo ajankäytön osalta... ja mikä tärkeää: aarteet – ei kahvilla tai
tietokoneella oleminen.
Miehistön yleisistä keskusteluista ja lokitiedoista käy selkeästi ilmi, että alku oli
hankalaa. Apua olisi tarvittu enemmän ja monelta suunnalta. Koko miehistön
yhteiset palaverit olisivat saattaneet vauhdittaa aluksemme kulkua. Tunnelmasta
voidaan aistia myös se, että miehistö koki tärkeimmäksi tehtäväkseen turvata
aarteet – ja vaikka laivan muutkin hommat oli hoidettava, ne tuntuivat lähes
poikkeuksetta rasitteilta ja työläiltä vaatimuksilta. Lienee syytä jokaisen tarkastella
omaa tehtäväänsä osana suurta miehistöä. Miltä näyttää se kuvajainen
merenpinnassa kun pääsi kaiteen yli kurkotat? Oletko tyytyväinen?
Määränpää on saavutettu, kotisatama häämöttää. Tunnelma laivalla alkoi
keventyä auringonpaisteen lisääntyessä. Miehistö kaipasi jo kovasti tukevaa
maata jalkojensa alle. Laiva saisi jäädä hetkeksi telakalle valmistautumaan
uusiin seikkailuihin. Merikartat laitetaan lepoon, eikä kompassia tarvitse enää
tuijotella. Suunnat on selvillä. Miehistö tiedostaa hyvin sen, että välineistö
kaivetaan jälleen syksyllä esiin ja niiden käyttö opetetaan kokenein ottein uusille
miehistön jäsenille. Miehistön vaihdosten mukana opit kulkeutuvat myös
alueen muihin aluksiin.
97