Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

Kuinka näkymätön muuttuu näkyväksi
päiVäkoti kytöniitty; kati puhakka ja päiVi Virtanen
Kertomuksemme tapahtumapaikkoina ovat Kytöniityn päiväkoti ja metrolinja.
Helsingin metron lähtöasema on Ruoholahti, sieltä matkamme alkaa.
Kehittämishankkeen aikana kuljemme eri asemien kautta, päämääränä
päätepysäkki!
Metroa kuljettaa Seppo ja lippuja tarkastaa Tuulikki. Matkustajina
ovat Kytöniityn kasvatushenkilöstö ja johtaja, joiden nimet tässä tarinassa
ovat keksittyjä. Mukana kulkee myös lasten vanhempia.
Tämä kertomus on koottu muistiinpanoista, joita sihteeri kirjoitti
kehittämishankkeen ohjaajan käyntien aikana 2008–2009.
Lainaukset tekstissä on muokattu Tove Janssonin kirjasta Näkymätön
lapsi vuodelta 1962.
Kevät 2008 Kytöniitty
Erittäin monitaitoinen, värikäs ja hälisevä joukko istuu Kytöniityn kahvihuoneessa.
Porukka on lähdössä matkalle ja odottaa kuljettajaa, joka
laittaisi heidät järjestykseen ja osoittaisi yhteisen suunnan – mutta minne?
Maj Nio: Mikä on tavoitteemme, onko muutos parannus, mikä on sen yhteys toiminnan
kokonaisuuteen tai varhaiskasvatussuunnitelmaan eli Vasuun?
Mari Seva: En ole innostunut lähtemään mukaan, saanko mennä shoppailemaan?
Malli Kas: Voisiko oma kehittämiskohteemme olla lapsen kasvunkansio, sitähän
olemme yrittäneet aloittaa jo 20 vuotta? Nyt olisi myös hyvä tilaisuus kartoittaa
nykytilannetta lasten toiminnan havainnoimisessa ja sen dokumentoinnissa.
Tähän hankkeeseen liittyy ConnectedDay, joka mahdollistaa digitaalisen
dokumentoinnin kamerakännyköillä.
Mella Stava: Mitä tämä hanke vaatii ja paljonko siitä on turhaa työtä? Hirveä työmäärä
tulossa! Liikaa epäselviä asioita!
Maire A: Emme tee matkaa yksin. Saamme kuljettajaksi pätevän Sepon, joka selkiyttää
ajatuksiamme, ohjaa oikeaan suuntaan ja palauttaa harhapoluilta!
Kaikki: Haluamme hakea VKK-Metron kehittämishankkeen tutkimuspäiväkodiksi!
201