Löytöretkellä omaan työhön - kehittämistä päiväkodin arjessa - Socca

94
Eräänä keväisenä päivänä tuli laivamme kapteenilta tiedote: nyt olisi mahdollisuus
hakea paikkaa suureen retkikuntaan, onko miehistö halukas kohtaamaan
jotain aivan uutta, jotain mistä kenelläkään ei ole vielä varmaa tietoa? Miehistöstä
oli koolla vain murto-osa, mutta kokeneiden merenkävijöiden tavoin he
eivät voineet kieltäytyä haasteesta. Kapteeni käskytti miehistöään tekemään
tutkimusmatkalle vaadittavan hakemuksen merivartiostolle. Hakemus tehtiin,
ei koko miehistön voimin, mutta sanottakoon tässä, että perämiehen voimin.
Koko miehistön hiljaisella tuella tuli hakemus tehtyä ja se hyväksyttiin osana
suurta löytöretkilaivastoa.
Laivamme miehistöön kuului kapteenin lisäksi joukko vanhoja merikarhuja ja
uusia laivapoikia laivakoiraa unohtamatta. Raa’asti jaettuna meitä oli kahdenlaista
sakkia: niitä jotka hoitivat pienempiä aarteita ja niitä jotka huolehtivat hieman
suuremmista aarrekimpaleista. Yhteensä meitä oli viisi porukkaa merimiespuolella,
kolme nuppia kutakin aarrelastia kohden – tosin suurimmille aarteille oli
varattu vain kaksi. Työmme laivalla jakaantui jokseenkin tasapuolisesti. Osasimme
kaikki merenkävijöiden perustaidot sekä lisäksi paljon muita tarpeellisia
ja tarpeettomia avuja. Matkan aikana miehistömme osittain vaihtui. Muun
muassa eräs vanha merikarhu tunsi niin voimakasta merisairautta, että hänet
oli pakko siirtää maatehtäviin. Miehistön tärkeä jäsen oli kaleeriorjamme. Hän
joutui omien puhtaanapitotehtäviensä lisäksi hyppäämään milloin mihinkin
pestiin. Kaleeriorjan lisäksi miehistöömme kuului niin kutsuttu kiertävä seilori.
Hän joutui käskyn saatuaan siirtymään jollalla alueemme muihin aluksiin.
Kovaa oli näiden merenkävijäin työ. Heidän oletettiin oppivan tulkitsemaan
juuri meidän aluksemme kompassia, huolimatta siitä, että he eivät juurikaan
voineet vaikuttaa matkan suuntaan.
Kun lähdön päivä syksyllä koitti oli osa miehistöstä jo vaihtunut. Osa ei muistanutkaan
lähtösuunnitelmia ja jokunen jopa mietti koko löytöretken järkevyyttä.
Mitä tässä nyt vanhalla aluksella kokeneen miehistön kanssa uutta etsimään,
samanlainen aarrelastihan meillä on nyt kuin muinakin vuosina. Lillitään vaan
tutuilla vesillä, saadaan nauttia auringostakin paremmin…
Perämies kuitenkin vakuutti kapteenille olevansa yhä tosissaan; tulihan se hakemuskin
kirjoitettua omalla nimellä, eikä lankulle meno yhtään kiinnostanut.
Kapteeni kohensi lakkiaan, jossa ankkuri oli timantein tehty, ja päätti, että
kyseessä oli aluksen maine ja kunnia, joten matkaan lähdetään. Alueen muut