Tiivistelmä - Ethesis - Sibelius-Akatemia

7.3 Opetusintervention luonne tässä tutkimuksessa
tään ts. ak tu aa li sel ta ke hi tys tasol taan sa mas sa pis tees sä, mut ta suo riu tua var sin eri
ta voin vai keam mas ta teh tä väs tä ai kui sen opas ta ma na ts. lä hi ke hi tyk sen vyö hyk -
keel lä toi mit ta es sa. Onko sil loin pe rus tel tua väit tää, et tä las ten älyk kyysikä on sa -
ma? Jos lap si voi aluk si ko keil la yk si nään lii an vai ke aa teh tä vää osaa vam man hen -
ki lön kans sa, se he rät tää lap sen si säi siä ke hi tys proses se ja. Kun nä mä pro ses sit si -
säis ty vät, ne muo dos tu vat lap sen omak si tai dok si. Lähi ke hi tyk sen vyö hyk keen
avul la voi daan en nus taa si tä, mi ten ”po ten ti aa li set nu put” tu le vat ke hit ty mään.
(Vygotsky 1978, 85–87, 90.)
Eloi se Ris tad, muu sik ko ja opet ta ja, ker too se los tuk ses ta, jon ka hän sa noo
kuu le van sa usein kes kus tel les saan uu den opis ke li jan kans sa tä män mu sii kil li ses ta
taus tas ta. 100
”Kävin pia no tun neil la pie ne nä [sy vä huo kaus]. Sitä tun si it sen sä niin
köm pe lök si ja ky vyt tö mäk si. Mitä tar koit ti kaan 6/8-osa? Eikö se me -
ne nel jään? En eh ti nyt huo ma ta pis teel lis tä nel jäsosaa, ja mi tä se si tä
pait si tar koit ti. Yri tys oli ko va, mut ta ai vot ei vät to tel leet. Sit ten vih -
doin sain ru ve ta soit ta maan ”Für Eli seä”, jo ta ra kas tin. Tosin se ei ol -
lut mu ka vaa opet ta jal le, kos ka kaik ki ha lu si vat soit taa si tä. Ja hä nen
kä si tyk sen sä sii tä, kuin ka ”Für Eli se” pi tää soit taa, oli eri lai nen kuin
oma ni. Arvaa, ke nen kä si tys voit ti? Minus ta tu li ai kuise na ju ris ti.
Vaik ka tie dän osaa va ni am mat ti ni, jäi taus tal le kui ten kin pia no-opet -
ta jan var jo: Mitä jos soit ta mi seen liit ty nyt ky vyt tö myy den tun ne saa
val lan kes ken vai ke an oi keus ju tun kä sit te lyn?” Ris tad sa noo huo kaa -
van sa sy vään jo ka ker ran kuul les saan vas taa vis ta ko ke muk sis ta ja
jat kaa: ”Ehkä juu ri si nä olit se on nel li nen, jo ta opet ta ja roh kai si ja tu -
ki, jo ka aut toi si nua edis ty mään ja ra kas ta maan mu siik kia. Liian mo -
nil la kui ten kin sa na pia no-opet ta ja pa nee hä ly tys kel lot soi maan.
Soit to tun nit – tai mit kä ta han sa op pi tun nit – voi vat ol la vaa ral li sia.
Voi al kaa us koa an sait se van sa hal vek sun taa – ’sääli, ei yh tään
rytmitajua’. Vähi tel len me net tää lap senomai sen in nos tuk sen mu siik -
kia tai jo tain muu ta har ras tus taan koh taan. Jos lap si ei so vi an net tuun
ope tus mal liin, hän ei opi mu siik kia, mut ta hän op pii ole van sa
’vaikea’, ’vastuuton’ tai ’tyhmä’.” (Ris tad 1982, 51–59.)
Lähi ke hi tyk sen vyö hyk keen nä kö kul mas ta tul kit tu na ei ta ri nan opet ta ja tar jon nut
sel lais ta tu kea, jo ka oli si aut ta nut las ta ym mär tä mään esi mer kik si tah ti la je ja mer -
kin tä ta poi neen. Lähi ke hi tyk sen vyö hyk keel lä toi mi mi nen tar koit taa, et tä toi min ta
aluk si on nis tuu opet ta jan opas tuk sel la ja se voi myö hem min si säis tyä it se näi sek si
int ra psy ko lo gi sek si toi min nak si ja ak tu aa li sek si ke hi tys tasok si. Ehkä opet ta ja an -
toi op pi laan vain me kaani ses ti tois taa teh tä vää. Opet ta ja ei yrit tä nyt esi mer kik si
sel vit tää, mi kä ni men omai ses ti oli han ka laa, mi hin lap si suun ta si tark kaa vai suu -
100 Lai naus ei ole suo ra ja olen ly hen tä nyt Ris ta din teks tiä. Kään nös on kui ten kin us kol li nen al ku teks tin hen -
gel le.
151