Tiivistelmä - Ethesis - Sibelius-Akatemia

11 Subjektiiviset laulamiskokemukset
Emma (s.1945):
Sain jo hy vin var hain kuul la ko to na sel lai sia kom ment te ja kuin et tä
”ää nel lään se ha rak ka kin raak kuu” tai suo ranai sia ke ho tuk sia ”älä
lau la”, ”oli sit hil jaa”. Kyl lä hän sii nä lau lu lak kaa. Var si nai nen
suun sul ki ja oli ta paus py hä kou lus sa. Olin eh kä noin 6–7 van ha. Oli
jo kin eri seu ra kun tien py hä kou lu lais ten yh tei nen ti lai suus. Kai kis ta
ryh mis tä oli jo kin esi tys. Meil lä har joi tel tiin jo tain kuo ro lau luesitys -
tä. Minä kin me nin mu kaan. Opet ta ja kuun te li lau lua tark kaan, sa noi:
”Tulisit ko si nä Emma pois”. Toi set lau loi vat – hy väk syt tä väs ti. En
kel van nut edes jouk koon lau la maan. Jos olin pi tä nyt ko to pu hei ta
vain si sa rus ten kiu san te ko na, nyt ai na kin ta ju sin ole va ni huo no.
Kou lus sa oli sit ten jo ka vuo si pa kol li nen lau lu koe, jo ka pi ti jol lain ta -
val la ”raak kua” lä pi ja vuo ron odo tus jän nit ti ka ma las ti. Kou lu lau -
lunume ro ni oli muis taak se ni ai na seis ka. Seu ra kun tanuoris sa pi din
ko vas ti hen gel li sis tä lau luis ta. Mut ta lau loin nii tä vain ”hen ges sä si -
sään päin” eli huu let liik kui vat ää ne ti. Monet sa nan- ja sä ve len pät kät
ovat syö py neet ai voihi ni.
Roo sa (s. 1976):
206
Pie ne nä tyk kä sin lau laa ko vas ti. Lau les ke lin su rut ta ja nau tin ylei sön
huo mios ta. Nau hoi tin lau la mis ta ni ka se til le ja tyl sät bus si mat kat
kau pun kiin lau loin ko ko bus sin ilok si. Lau la mi se ni tys sä si kou lus sa
toi sel la luo kal la. Opet ta ja ni et si kou lun juh laan soo lo lau la jaa, ja me
lap set saim me eh dot taa omaa suo sik kiam me. Eräs ys tä vä ni eh dot ti
mi nua. Opet ta jam me an toi kui ten kin ym mär tää, et ten osaa lau laa, ja
sii tä jäi ky te mään en sim mäi nen sie men lau lu taidot to muu des ta. Myö -
hem min ala-as teel la mi nut hy väk syt tiin kuo roon mu kaan, mut ta sain
ym mär tää, et tä olin mu ka na enem män kin sää lis tä kuin ”upe an” lau -
lu ää ne ni an sios ta. Pian jä tin kin lau la mi sen ja soit te lin trian ge lia tai
ksy lo fo nia kuo ro lais ten taus tal la. Ylä as teel la lau la mi nen jäi ko ko -
naan. Rip pi kou lun käy tyä ni isos kou lu tuk ses sa vaa dit tiin isosil ta lau -
la mi seen osal lis tu mis ta, jo ten sen jäl keen olen lau la nut po ru kan mu -
ka na. Nega tii vi set kom men tit lau la mi ses ta ei vät ole kui ten kaan
unoh tu neet. ”Älä lau la noin ko vaa, muut kin al ka vat lau laa vää rin.”
”No, tu le nyt sit ten, eh kä se en si ker ral la me nee pa rem min.” ”Olit oi -
keas sa, et to del la kaan osaa lau laa.”
Lau la mi nen on ol lut ar ka paik ka, lau lu ään tä kun ky sy tään en sim -
mäise nä työ paik ka haas tat te luis sa kin. Olen yrit tä nyt ot taa asi an huu -
mo ril la, mut ta kur jal ta on tun tu nut. Lap se na toi voin, et tä mi nus ta tu -
li si lau la ja, kun ker ran pi din esiin ty mi ses tä. Se, et ten osan nut lau laa,
oli ko va is ku pie nen ty tön haa veil le… Ihan pie ne nä soi tin vä hän pia -