Tiivistelmä - Ethesis - Sibelius-Akatemia

4 Laulaminen subjektiivisena kokemuksena
ki. Sil loin ään ten tuot ta mi nen ja ym mär tä mi nen ovat si nän sä hy vää ole mis ta.
Enem män kuin kei no, ää ni maa il maan su kel tau tu mi nen on sil loin syy py syä hen -
gis sä. (Kur ke la 1997b, 285–286.)
Kur ke lan hy vän mu siik kisuh teen -aja tuk sen mu kaan mu siik kia ja mu siik ki -
kas va tus ta tar vi taan, kos ka mu sii kin vä li tyk sel lä ih mi nen voi il men tää it se ään ja
luo da myön tei ses ti vai kut ta via mer ki tys sisäl tö jä elä mään sä. Näin mu siik ki voi li -
sä tä elä mi sen on nea. Musiik ki kas va tuk sen teh tä vä on ke hit tää op pi laas sa val -
miuk sia, joi den avul la hän voi ta voit taa myön tei siä mu sii kil li sia to del li suus ko ke -
muk sia. Siten mu siik ki kas va tuk sen on py rit tä vä var mis ta maan myön tei ses ti mer -
ki tyk sel li sen suh teen ke hit ty mi nen op pi laan ja mu sii kin vä lil le. Oppi lai tok sen teh -
tä vä on luo da edel ly tyk set op pi laan ja opet ta jan yh tei sil le pyr ki myk sil le, joi den
tu lok se na op pi laal le syn tyy ri kas ja sy vene vä suh de mu siik kiin. (Kur ke la 1997b,
289–290.)
Edel lä Kur ke la hah mot te lee hy vää mu siik kisuh det ta kor keatasoi sen mu -
siik ki pe da go gi sen toi min nan kan nal ta, mut ta näh däk se ni hy vä mu siik kisuh de on
tär keä pait si am mat ti lais ten, myös ke nen ta han sa har ras ta jan kan nal ta. Mie les tä ni
ei ole ole mas sa ta voi te- tai tai to ra jaa, jos sa mu sii kil lis ta te ke mis tä ei voi si tar kas -
tel la hy vän mu siik kisuh teen ta voi tet ta vas ten. Jos ole tam me, et tä kai kil la ih mi sil lä
on luon tai ses ti mu sii kil lis ta ky vyk kyyt tä, kai ken mu siik ki kas va tuk sen tu li si täh -
dä tä hy vään mu siik kisuh tee seen. Kui ten kin dua lis ti nen kä si tys mu si kaa li suu des ta
ruok kii mo nis sa ins ti tu tio naa li sis sa käy tän nöis sä ih mis ten erot te lua mu si kaa li siin
ja epä musikaa li siin ja sul kee lu ke mat to mia ih mi siä mu sii kin ja hy vän mu siik -
kisuh teen ul ko puo lel le. Jos läh tö koh dak si ote taan ih mi sen ko ke mus ei kä ul ko a -
päin an net tu suo ri tus stan dar di, jo kai nen voi ke hit tyä oman mu sii kil li sen ko ke -
muk sen sa ja los ta mi ses sa ja sy ven tä mi ses sä, il mais ta it se ään myös mu sii kil li ses ti –
ja lisätä elämisen onnea.
Mitä hy vä mu siik kisuh de voi si tar koit taa lau la mi sen kan nal ta? Sii ra lan
poh din ta avaa mie les tä ni asi an ydin tä: ”Ääni on pe rus ta va ih mi sen omi nais laa dul -
le, hä nen it seydel leen sen il men tä jä nä. Samal la ker taa sii nä jo tain il men tyy ja jo -
tain ver hou tuu. Mut ta mi kä sii nä sit ten ään tyy – ai na kin ää nes sä il men tyy, vä lit -
tyy, tun tuu ih mi sen ko ke mi nen, hä nen yk si lö his to rian sa, hä nen osal li suu ten sa su -
vun, pai kal li seen ja kult tuu ri seen his to ri aan, hä nen rea goin tin sa sii hen, hä nen mie -
len ti lan sa; ilon sa, su run sa, tus kan sa, rie mun sa, pet tynei syy ten sä, tyy dyt tynei syy -
ten sä jne. Kai ken tä män lä vit se hä nen ää nes sään ään tyy ja soi lo pul ta jol la kin ta -
voin elä mä, ek sis tens si it se.” (Sii ra la 1991–92, 8.)
Ihmi sen oli si voi ta va il mais ta it se ään ää nel lään, ja ym pä ris tön oli si tuet ta va
tä tä tar vet ta. Lau lu ää ni osa na ih mi sen ään tä voi ol la ta vat to man mer kit tä vä väy lä
it sen sä il maise mi ses sa ja it sen sä ko ke mi ses sa. Jos yh tei sö aset taa ih mi sen tai to -
tason kan nal ta epä so pi via vaa ti muk sia – jol lai sia lap si usein koh taa en sim mäi sen
ker ran kou lus sa (Bru ner 1996, 36–37) – tai to-, tie to- ja tun ne vyöhyk keet voi vat
jou tua epä tasa pai noon ja myön tei sen mu sii kil li sen iden ti tee tin ke hit ty mi nen vaa -
ran tuu. Hyvä mu siik kisuh de ja lau lusuh de muo dos tu vat, kun vaa ti muk set, tu ki ja
tai dot ovat so pi vas sa suh tees sa toi siin sa. Tämä edel lyt tää las ta ym mär tä vää ja vas -
tuun tun tois ta toi mi juut ta ins ti tuu ti on edus ta ji en, usein opet ta jan ta hol ta. Lau la -
mis ti lan teis sa esi mer kik si kou lus sa lap si tai nuo ri voi ko kea ole van sa pal jaa na ja
haa voit tu vaise na (Ruis mä ki 1996, 404–405). Opet ta jan teh tä vä on pyr kiä luo maan
88