Tiivistelmä - Ethesis - Sibelius-Akatemia

4 Laulaminen subjektiivisena kokemuksena
Kur ke lan mal lia kult tuu ri psy ko lo gi ses ti, kos ka kat son si säis ten pro ses si en – ku ten
tai to jen, tie to jen ja tun tei den – ole van ai na suh tees sa ul koi seen to del li suu teen ja
tu los ta vuo ro vai ku tuk ses ta kult tuu ris ten te ki jöit ten kans sa.
Kur ke la to te aa, et tä kai ken ta pah tu mi sen voi olet taa pe rus tu van jon kin lai -
sil le pe ri aat teil le ja eh dot taa, et tä it seys on se abst rak ti ko ko naisuus, jo ka koos tuu
ih mis tä, mm. hä nen ko ke mis ta po jaan ja ul kois ta käyt täy ty mis tään, oh jaa vis ta pe -
ri aat teis ta. Peri aat teet voi ja kaa tai to-, tie to- ja tun ne vyöhyk kei siin. Kes kei sek si it -
sey den kan nal ta muo dos tuu vuo ro vai ku tus näi den eri vyö hyk kei den ja si tä ym pä -
röivän to del li suu den kans sa. Tek ni sel lä tai to vyöhyk keel lä ta pah tuu ais ti muk sen
syn ty mi nen. Esi mer kik si täy sin ma te ri aa li nen il miö, pia non kos ket ti mes ta läh te vä
ää ni aal to, pro ses soi daan kor van ais tisolu jen kaut ta säh kö ke mial li sek si vies tik si
ai voi hin ja jä sen ne tään hen kise nä il miö nä, sä ve le nä. Tämä pro ses si vaa tii vii me
kä des sä myös tai toa. Tie to vyöhy ke on var si nai nen kog ni ti oi den vyö hy ke, jol la pe -
rus tason vai ku tel mat muo dos ta vat aiem paa kor keam pias tei ses ti pro ses soi tu ja ko -
ko naisuuk sia. Tun ne vyöhy ke suo rit taa kog ni tii vis ten ko ko naisuuk si en ar vi oin nin
sen mu kaan, kuin ka miel lyt tä väl tä, tur val li sel ta, epä miel lyt tä väl tä tai pe lot ta val ta
ti lan ne tun tuu. Tun ne vyöhyk keel lä ta pah tu va ar vot ta mi nen on vii me kä des sä pe -
rus te py syä jon kin il mi ön vai ku tus pii ris sä tai pyr kiä sii tä pois. Tun ne ti la yleen sä
lo pul ta ker too, mi hin päin pi tää pyr kiä. (Kur ke la 1997a, 9–15.) Myön tei nen tun ne
syn tyy usein sil loin, kun ko kee hal lit se van sa jo tain, saa vut ta van sa uut ta tai kun it -
se luot ta mus li sään tyy ja olo on tur val li nen. Myös se, et tä ky ke nee il maisemaan it -
se ään tai tun tee tu le van sa ym mär re tyk si, koe taan myön teise nä. Musii kin ym mär -
tä mi sen ja tuot ta mi sen avul la voi tuo da il mi jo tain hen ki lö koh tai ses ti tär ke ää, mi -
kä voi ol la var sin tyy dy tys tä tuottavaa. (Kurkela 1997b, 288.)
On ho lis ti sen ym mär tä mi sen kan nal ta epä tyy dyt tä vää, et tä fy sio lo gi sia ja
kog ni tii vi sia ta pah tu mia kä si tel lään ta val li ses ti omi en tut ki mus pe rin tei den ja -pe -
ri aat tei den vä li tyk sel lä ja mi nuu teen liit ty viä ky sy myk siä taas omi naan. Kui ten kin
fy sio lo gia ja kog ni ti ot ”ta pah tu vat” tun te vas sa ja ko ke vas sa ih mi ses sä ja saa vat
mer ki tyk siä hä nen it sen sä kan nal ta, vaik ka kin eh kä tie dos ta mat to mal la ta sol la.
Kur ke lan jaot te lu aut taa mie les tä ni miel tä mään nä mä te ki jät osa na it seyt tä. Jaot te -
lu on mie le käs myös kult tuu ri psy ko lo gi ses ti. Kos ka it sey den kan nal ta kes kei sek si
muo dos tuu vuo ro vai ku tus eri vyö hyk kei den käyt täy ty mi sen, ko ke muk sen ja ym -
pä röivän to del li suu den vä lil lä (Kur ke la 1997a, 15), ei ole sa man te ke vää, mil lai -
ses sa to del li suu des sa toi mi taan. Näin it seys kiin nit tyy ins ti tuu ti oi hin (Bru ner
1996, 29–39), mah dol li siin maa il moi hin (Hol land ym. 2001, 40–42) ja käy tän -
töyh teisöi hin (Wen ger 2003, 45–49), jois sa mää ri tel lään mm. si tä, mil lai sia sa no ja
käy te tään ja min kä re sep tin sään tö jä nou da te taan (Hol land ym. 2001, 171; Ber ger
& Luck mann 1994, 78–80).
Lau la mi sen fy sio lo gise na toi min ta na voi kat soa ta pah tu van tek ni sel lä vyö -
hyk keel lä. Jos yh des sä mui den kans sa tu tun lau lun lau la mi nen vaik ka pa jos sain
juh las sa on on gel ma ton ta, yh teys eri vyö hyk kei den vä lil lä ja lau la mi sen ko ke mus
liit ty vät su ju vas ti toi siin sa ja ih mi nen ko kee ta pah tu man miel lyt tä vä nä. Itseys pää -
see il men ty mään lau la mi ses sa, ku ten Siu ko nen (1935) lu vun nel jä alus sa omaa ko -
ke mus taan ku va si. Jos taas lau la mi ses sa il me nee on gel mia esi mer kik si niin, et tä
hen ki lö ei pää se tar peek si kor keal le tai kur kus sa tun tuu epä miel lyt tä väl tä, ko ke -
muk sen seu rauk set voi vat kos kea myös it seä. Hen ki lö saat taa (kog ni tii vi sel la vyö -
76