Tiivistelmä - Ethesis - Sibelius-Akatemia

11.1 Laulamismenneisyys
noa, en muis ta sii tä hir vees ti. Kan nel ta soi tin ai ka pit kään, kos ka se
pe rus tui mun mie les tä ryt miin ja oli hel pom paa.
Hyvä lähtötaso
Annil la ja Vee ral la oli yh tä kar vai ta ko ke muk sia kou lun lau la mis ti lan teis ta kuin
lä hes kai kil la muil la kin. He ei vät mai nit se myön tei siä muis to ja lap suu den lau la mi -
ses ta lain kaan. Kum pi kin oli hie man soit ta nut pia noa lap se na.
Anni (s.1978):
Pel ko ni lau la mis ta koh taan syn tyi pe rus kou lun en sim mäi sil lä luo kil -
la. Kou lus sa ni jär jes tet tiin lau lu kil pai lut, joi hin ha lu sin osal lis tua.
Kar sin ta vai hees sa lau loin yh den lau lun ko ko luo kan edes sä, jol loin
luok ka to ve rit re pesi vät nau ra maan. En ol lut it se huo man nut lau -
lanee ni vää rin, mut ta ai no a na kar sit tu na ta ju sin, et ten osaa lau laa.
Sen jäl keen me ni mon ta vuot ta vain huu lia lii ku tel len. Lähes ai na kun
olen roh kais sut mie le ni ja lau la nut mui den kuul len, olen saa nut kuul -
la kom ment te ja mm. ”Anteeks, mun on pak ko siir tyä muu al le is tu -
maan, kun mä en py sy sä ve les sä mu ka na, kun sä hoi lo tat sii nä vie res -
sä.” tai ”Ei se noin me ne.” Olen soit ta nut pia noa vä hän ai kaa en sim -
mäi sel lä ja toi sel la luo kal la, muis tan hy vin vä hän nuot te ja.
Vee ra (s.1979):
Ensim mäi nen muis ti ku va ni sii tä, et tä koin it se ni huo nok si lau la jak si
on ala-as teel ta. Kol man nel la luo kal la pi det tiin mu sii kin tun nil la lau -
lu koe, jol loin op pi laat toi sen sa jäl keen jou tui vat lau la maan luo kan
edes sä tois ten kuun nel les sa. Ensin täy tyi yrit tää lau laa suo raan nuo -
teis ta ja sit ten pi ti lau laa myös jo kin lau lu. Jän ni tin tie tys ti esiin ty -
mis tä ni. Epä miel lyt tä väk si kaik ki kä vi kui ten kin tun nin lo pul la, jol -
loin kaik ki oli vat jo lau la neet. Opet ta ja kut sui vie lä kol me op pi las ta
luo kan eteen, kos ka ha lu si kuun nel la hei dän lau la mis taan vie lä toi -
seen ker taan. Kuu luin tuo hon kol mik koon. Mie les tä ni ne kak si oli vat
luo kan huo noim pia lau la jia, jo pa mi nä pys tyin kuu le maan sen. Las -
kin tuos ta het kes tä al ka en it se ni sa maan kas tiin. Luul ta vas ti lau loin -
kin ko kees sa nuo teis ta ihan mi tä sat tuu, en hän ol lut kos kaan ai kai -
sem min lau la nut nuo teis ta ja tus kin tie sin, mi tä se tar koit ti. Tämän
ta pah tu man jäl keen aloin pi tää it seä ni huo no na lau la ja na en kä sen
vuok si pyr ki nyt kuo roon kaan, vaik ka lä hes kaik ki muut luok ka ni ty töt
kuu lui vat sii hen. Lau la mi nen vä he ni, se ei ol lut enää ki vaa, sil lä ku -
vit te lin mui den nau ra van sur keal le lau la mi sel le ni, jos he sat tui si vat
si tä kuu le maan.
Pidän lau la mi ses ta si nän sä, mut ten lau la niin, et tä toi set kuu le vat.
Yhteis laulu ti lan tees sa lau lan hy vin hil jaa, huo maa mat to mas ti. Jos -
207