Tiivistelmä - Ethesis - Sibelius-Akatemia

4 Laulaminen subjektiivisena
kokemuksena
”…Muis tan ta pauk sen omas ta elä mäs tä ni. Ker ran sain kor keil la tu -
pa ra ken nuk sen ti ka puil la – lie nen ol lut yh dek sän vuotias – is tues sa ni
ha lun lau laa virt tä ’Jo vai et koot valitusäänet’. Ja lau loin kin sen alus ta
lop puun – ul ko a ko vai kir jas ta, en muis ta, luul ta vas ti ul koa – täy del lä
ää nel li sel lä voi mal la ja sy vän har ras tuk sen val las sa. Minul la oli –
muis tan sen sel väs ti – sel lai nen luu lo, et tä olen yk sin, ku kaan ei mi -
nua kuu le; jos tain syys tä oli kuo le ma tai hau ta jai set sil loin lä hei nen
aja tus, ko ko lau lusuori tus oli lop pusoin nus sa oman it se ni ja suu ren ja
laa jan ym pä ris tön kans sa, ja sii tä muo dos tui kin pie nel le po jal le elä -
mys, jo ka vuo si kym men ten ku lut tua vie lä sel vä nä muis to na elää. Ja
sen kin muis tan, et tä ää nen soin ti sel laise naan voi mak kaas ti te hos ti
het ken si säl töä.” (Siu ko nen 1935, 280.)
Wil ho Siu ko sen ku vaus vuo si kym me nien ta kaa ker too jos tain sel lai ses ta lau la mi -
ses sa, jos sa ih mi nen ko kee mi nuu ten sa oman ää nen sä kaut ta ai van eri tyi sel lä ta -
val la, sa mal la kun hän on yh teydes sä kaik keen ym pä ril lä ole vaan. Jotain sa laisin ta
it ses tä tu lee ulos maa il maan ja maa il ma it se kiin nit tyy sä vel ten kaut ta mi nuu teen,
ja syn tyy voi ma kas eh kä lä pi elä män vai kut ta va ko ke mus. Pal jas taa it sen sä täy del -
lä ää nel li sel lä voi mal la voi luo da kirk kaan mi nuut ta eheyt tä vän ja ra ken ta van ko -
ke muk sen. Kuvaa mas saan ti lan tees sa Siu ko nen oli yk sin. Voi kin ol la, ku ten Siu -
ko nen seu raa vas sa lai nauk ses sa to te aa, et tä omaan ää neen liit tyy mah dol li suus –
tai uh ka – pal jas taa omas ta si sim mäs tä jo tain sel lais ta, min kä ha lu ai si py sy vän sa -
las sa muil ta. ”Lau luesi tyk ses sä sen si jaan [ver rat tu na soit toesi tyk seen] ää nen
soin nis sa sel laise naan luu li sin il menevän hei jas tus ta lau la jan omas ta tun ne-elä -
mäs tä. Lau let tu sä vel, fy sio lo gi sen ää ni-il mi ön suo ri tus sel laise naan, muo dos tuu
luul lak se ni ai na, ja tot tu mat to mal la erit täin kin, si säi sen elä män il mauk sek si. Mi -
kä li si tä tah do taan siis peit tää, si kä li jo kai nen lau lusuori tus on vai kea teh tä vä, si tä
vai keam pi, mi tä tar kem min ih mi nen ha lu aa oman mi nän sä muil ta pi tää sa las sa.”
(Siu ko nen 1935, 278.) Kur ke la poh tii it sey den il mene mi sen ja it sen pal jas tu mi sen
te ma tiik kaa vuo si kym meniä myö hem min: ”On ti lan tei ta, jois sa eri tyi sen voi mak -
kaas ti koe taan it sey den il menemi nen. Niis sä voi tun tea suo ras taan pal jas ta van it -
sen sä. Täl lai sia ti lan tei ta saat tai si vat ol la mm. oman mie li pi teen il maisemi nen jul -
ki ses ti, muun lai nen esiin ty mi nen ja omi en luo vi en pro ses si en ja tuot tei den esit te -
le mi nen. Musii kin te ke mi sen yleen sä koe taan il men tä vän voi mak kaas ti te ki jän sä
it seyt tä – oli pa sit ten ky se esiin ty mi ses tä tai sä vel tä mi ses tä.”(1993, 269.)
Näyt tää sil tä, et tä lau la mi ses sa jo ta kin yk si tyi ses tä mi näs tä il men tyy muil le
ää nen kaut ta ja it seys on alt tii na mui den ar vi oi mi sel le ja eh kä ar vos te lul le. Lau la -
mal la voi tul la myös esiin it ses tä it sel le kin vie rai ta asi oi ta (New ham 1998). Lau la -
mis ko ke muk set voi vat muo dos taa uh kaa, haas tet ta, ah dis tus ta, iloa ja on nen täyt -
70