Tiivistelmä - Ethesis - Sibelius-Akatemia

4 Laulaminen subjektiivisena kokemuksena
Erään esi mer kin am mat ti laisyh teisöl li syy den voi mas ta an taa näh däk se ni
pro fes so ri Jor ma Panu lan ai ka Sibe lius-Aka te mi an ka pel li mes ta ri luo kan kou lut ta -
ja na. Panu lan luo kas ta on nous sut lu kui sia maa il man kuu lu ja ka pel li mes ta rei ta.
Opis ke li jat pää si vät pe reh ty mään mo ni puo li sel la ja sy väl li sel lä ta val la asian tun ti -
ja kult tuu riin. Var si nai sen työs ken te lyn ja sen kol le gi aa li sen ar vi oin nin li säk si
luok ka viet ti pal jon ai kaa yh des sä kes kus te le mi sen ja vaik ka pa sau no mi sen mer -
keis sä. ”Kapu luo kas sa” va ka van työs ken te lyn ja va paa muo toi sen yh des sä olon
myö tä oli mah dol lis ta si säis tää kes kei siä am ma til li sia tai to ja, ym mär rys tä kult tuu -
ri sis ta ky sy myk sis tä se kä sa mal la ra ken taa omaa per soonal lis ta työs ken te ly ta -
paan sa ja ka pel li mes ta ri-iden ti teet tiä. (Kont ti nen 2003.) Luok kaa voi ku va ta käy -
tän töyh teisö nä, jon ka työs ken te lyä luon neh ti ”kog ni tii vi nen op pi poi ka-mes ta -
riop pi mi nen”. Oppi poika-mes ta riop pi mis suh tees sa asian tun ti jayh teisön haas teel -
li siin teh tä viin osal lis tues saan opis ke li ja op pii ajat te le maan ja toi mi maan ku ten
asian tun ti ja. (Hakkarainen ym. 2004, 135.)
Kan nus ta vi en käy tän töyh teisöjen syn ty mi nen luo uu sia mah dol li sia maa il -
mo ja, Täl lai sek si uu dek si mah dol li sek si maa il mak si tul kit sen myös seu raa van
Antti lan ja Juvo sen ker to man esi mer kin. Heik ki Sar ve la ni mi nen mies tu li vuon na
1962 yh teis kou lun mu sii kinopet ta jak si Limin kaan, ta val li seen pie neen poh ja lai -
seen kir kon ky lään. Joi den kin vuo si en ku lut tua hän oli pe rus ta nut or kes te rin, jos sa
kou lu lai set soit ti vat lä hes kaik kia sin foniaor kes te riin kuu lu via soit ti mia. Orkes te ri
te ki ää ni le vy jä, syn tyi mu siik kiopis to, kuo ro ja ja kan sain vä li nen mu siik ki leiri.
Kir joit ta jat to tea vat, et tei voi otak sua, et tä Limin gas sa sat tui juu ri tuo hon ai kaan
ole maan epä ta val li sen pal jon lah jak kai ta mu sii kin har ras ta jia, mut ta var maan kin
Sar ve lal la oli epä ta val li sen in nok kai ta, mo ti voi tu nei ta op pi lai ta. Poh jois kar ja lai -
sen sa non nan mu kaan mu sii kinopet ta jan en sim mäi sek si, toi sek si ja kol man nek si
tär kein teh tä vä on kin in nos tuk sen he rät tä mi nen. (Antti la & Juvonen 2002, 99.)
Lie nee kö sat tu ma, et tä myös kol mas esi merk ki kan nus ta vas ta käy tän töyh -
teisös tä on Poh jan maal ta, mis sä kan san mu sii kin pe rin ne on säi ly nyt eri tyi sen vah -
va na? Esi merk ki kos kee Kaus tis ten Näp pä ri en ri veis sä las ten ja nuor ten har ras tus -
toi min taa oh jaa vaa Mau no Jär ve lää, jo ka yh dis tää in no va tii vi sel la ta val la yh des sä
soit ta mi sen ja lau la mi sen. Hänen ”si su ki menetel män sä” on muun nos Suzu ki-pe -
da go gii kas ta ja pe rus tuu ta sa-ar voi seen ja kan nus ta vaan yh teis soit toon, jos sa pai -
not tu vat har ras tus poh jai suus ja va paa eh toi suus. Tes te jä tai pää sy ko kei ta ei tun ne -
ta. Ohjel mis to suun ni tel laan niin, et tä kai kil le on so pi van ta sois ta ja haas teel lis ta
teh tä vää. Taso ryh miä ei muo dos te ta, sil lä vii saas ti so vi tet tu mu siik ki mo ti voi
eri-ikäi set ja -ta soi set soit ta jat toi mi maan in nol la suu ren ryh män osa na. Nuo rem -
mat op pi vat edis tyneem mil tä. Edis ty neet taas kas va vat ih mi si nä, kos ka op pi vat
ym mär tä mään, kuin ka tär ke ää on ol la esi merk ki nä nuo rem mil leen. Myös mu siik -
kiopis to tut kin to ja voi ha lu tes saan suo rit taa. Kaik kia vie dään eteen päin, kos ka yh -
des sä soit ta mi nen ja lau la mi nen an ta vat si säl töä elä mään. Näp pä rit myös lau la vat
– usein Jär ve län omil la sa noi tuk sil la – il man et tä asi as ta teh dään sen suu rem paa
osaa mis kysymys tä. Kon sert te ja pi de tään, mut ta ne ei vät ole koh ta lon ky sy myk siä.
Tavoit tee na on ni men omaan yh des sä te ke mi nen – eh kä juu ri sik si kon ser tit muo -
dos tu vat hie noik si elä myk sik si myös mu sii kil li ses sa mie les sä. Soi ton ja lau lun ilo
vä lit tyy jo kai seen. (Hiironen 2005; Järvelä 22.4.2005.)
74