Tiivistelmä - Ethesis - Sibelius-Akatemia

3 Laulamiskulttuurin maisema
”’Aut ta kaa mi nua’, pyy si 50-vuo tias ruot sa lai nen opet ta ja. ’Koko
elä mä ni olen voi nut huo nos ti, kos ka en ole osan nut lau laa. Ala -
koulus sa nei ti [opet ta ja] sa noi mi nul le, et tä mi nun täyt tyy is tua ai van
ta ka na ja ol la hil jaa, kos ka lau loin niin ru mas ti.’” (Lann fjäll 1998,
13.)
Kana da lai nen 47-vuo tias Val ker too ta pah tu mas ta, kun hän oli 12-vuo tias kou lu -
lai nen:
”…Olin ys tä vie ni kans sa kuo ros sa. Opet ta ja kes keyt ti lau lun ja sa -
noi, ’Joku tääl lä on kor va ton. Se olet si nä Val. Sinul la ei ole sä vel kor -
vaa, et lau la oi kei ta nuot te ja. Et voi lau laa mu ka na.’ Sanoin, et tä ha lu -
sin to sis sa ni jää dä kuo roon, kos ka kaik ki ys tä vä ni oli vat siel lä. Hän
vas ta si, et tä voit kyl lä jää dä ko roon, mut ta et lau laa. ’Koska et osaa
lau laa, auo suu ta.’ Sii tä het kes tä pi din it seä ni sä vel kor vat to ma na, en -
kä enää kos kaan lau la nut kuo ros sa. Kir kos sa avai len suu ta ni, kun
muut lau la vat ja sa moin juh lis sa ys tä vi en kans sa.” (Welch 2001, 14.)
Nämä esi mer kit Suo mes ta, Ruot sis ta ja Kana das ta ker to vat sa maa ta ri naa: kou lus -
sa saa tu ar vio lau la mi ses ta on pai na nut ko ko elä mään vai kut ta neen kiel tei sen lei -
man. Kun suo ma lai set oma elä mä ker ral li ses ti muis te le vat huo no ja kou lu ko ke muk -
sia, lau lu ko keet nou se vat esiin eri tyi sen ikä vi nä muis toi na. Lau lu ko kei ta pe lät tiin
ja jän ni tet tiin. Opet ta ja saat toi no la ta lau la jan ja es tää tä män osal lis tu mi sen yh tei -
seen lau luesiin ty mi seen kou lun juh las sa. Tut ki ja to te aa, et tä täl lai set ko ke muk set
käy vät nuo rem pi en hen ki löi den koh dal la har vi nai sem mik si, mut ta vas ten mie li -
syys ins ti tu tio naa lis ta lau lu koe käy tän töä koh taan on säi ly nyt. (Joki nen 1998,
480–481.) Las ten tar hanopet ta ja kou lu tuk sen opis ke li joil le kou lun lau lu ko keet toi -
vat yli voi mai ses ti eni ten ne ga tii vi sia ko ke muk sia ja elä myk siä. Monis sa ta pauk -
sis sa seu rauk se na oli suun tau tu mi nen muu al le. Kokei ta ku vat tiin mm. hel ve til li -
sik si, trau maat ti sik si, pai na jais mai sik si ja ah dis ta vak si. Lau lu koe oli tut ki muk sen
mu kaan ää ret tö män ki vu lias ti lan ne, jo hon saat toi liit tyä voi ma kas ta alem muu den -
tun net ta ja hä pe ää. Näin vas ta si vat eten kin ne op pi laat, jot ka ko ki vat ole van sa
”jän nit tä jä tyyp pe jä” ja epä var mo ja lau la jia. ”Ennem min kin vaik ka pyö räh tää hi -
taas ti alas ti luo kan edes sä mui den ar vi oi des sa kriit ti ses ti”. (Ruis mä ki 1996,
404–405.) Suu ri osa ih mi sis tä, jot ka väit tä vät ole van sa epä musikaa li sia, on luo nut
mie li ku van sa ni men omaan ole te tun lau lu taidon pe rus teel la. Kou lu ai kai nen lau -
lunume ro saat taa kum mi tel la mie les sä ja es tää osal lis tu mas ta yh tei siin lau lu het -
kiin. (Hon gis to-Åberg ym. 1994, 116.)
Tilan ne ei ole uu si. Siu ko nen poh ti jo 70–vuot ta sit ten:”Kuin ka pal jon lie -
nee kään sel lai sia ’laulamattomia’ ih mi siä, joi den lau lu ha lun ja lau lu ky vyn us kon
on ko ko naan kuo let ta nut opet ta jan lau su ma epä suo pea sa na lau lusuori tuk ses ta. Ja
oma tun te ma epä on nis tu mi nen kan tau tuu seu rauk si neen lä pi ko ko elä män. Se
pun ta ri, jol la kas va va pun nit see täl lai sia epä on nis tu mi sia ja mui ta vas toin käymi -
siä, luul tu ja ja to del li sia, on eri kois laa tui nen. Pait si et tä se on ylen herk kä ja jo
alus sa lii oit te le va, se ajan ku lues sa käy ob jek tii vi ses ti aja tel len yhä epä oi keu den -
mu kai sem mak si: muis tis sa li sä tään jat ku vas ti pai noa it se asian puo li seen vaa ka -
58