Tiivistelmä - Ethesis - Sibelius-Akatemia

3.3 Praksiaalisuus musiikissa ja musiikkikasvatuksessa
ses sa pe rus kou lus sa.” (Wes ter lund 2003, 71.) Jäl kim mäi nen opet ta ja oli ot ta nut
läh tö koh dak si ai kuis ten mää rit te le mät ta voit teet, kun taas en sim mäi nen opet ta ja
käyt ti hy väk seen las ten (ja kan sa kun nan) in nos tus ta lau lun kaut ta ko kea voi ton
kol lek tii vi nen rie mu. Täs sä ta pauk ses sa lau lu oli mer ki tyk sel li nen las ten kan nal ta,
vaik ka kin ul ko mu sii kil lis ten syi den ta kia. Siten tä mä opet ta ja toi mi näh däk se ni
var sin luo vas ti prak si aa li ses sa hen ges sä, mi kä hei jas tui myös muu hun lau la mi -
seen. 45
Kan san mu sii kin pii ris sä vai kut ta va Han nu Saha (1999, 9) pu huu voi mak -
kaas ti il maisun oi keu des ta: ”Jokai sel la ih mi sel lä on oman laisen sa ää ni ja ää nen vä -
ri. Jokai nen myös käyt tää ään tään yk si löl li ses ti, oman ää nen eh doil la ja ym pä ris -
tös tä saa tu jen vai kut tei den mu kai ses ti. Kan san lau lun sy vin ole mus on sii nä, et tä
voit lau laa juu ri omal la ää nel lä si. Oma ää ni on ai nut ker tai nen ja kor vaa ma ton, si tä
ei tar vit se muuk si muut taa. Kuten Heik ki Lai ti nen on il mais sut: ’Kansanlaulu on
jo kaih mi sen lau lu oi keus. Sitä, et tä jo kai nen saa ha lu tes saan löy tää si säl tään oman
lau lun sa. Sitä, et tä kult tuu ris sa on mah dol li sim man vä hän es tei tä ja es to ja, jot ka
vai keut ta vat tä tä löy tä mis tä. Kan san lau lu on tun ne, et tä jo kai sel la on oi keus
omaan lau luun ja ys tä viin, jot ka ha lu a vat tä män lau lun kuulla.’”
Näis sä sa nois sa vä lit ty vät lau la mi sen yk si löl li nen ja kult tuu ri nen ulot tu -
vuus. Lau la mi nen on ih mi sen yk si tyisasia ei kä kui ten kaan ole si tä. Minuus, sa mal -
la kun se on si säi nen ja yk si tyi nen, ulot tuu vält tä mät tä asi oi hin, toi min toi hin ja
paik koi hin it sen ul ko puo lel la (Bru ner 1996, 36). Kaik kein sa lai sim mat kin aja tuk -
set ja toi veet ovat luon teel taan sii nä mie les sä so si aa li sia, et tä ih mi nen ei kos kaan
lak kaa ole mas ta yh teisön sä jä sen. Yhtei sös sä ole mas sa ole vat mer ki tyk set, ar vot
ja käy tän teet ovat osa yk si lön mie len maisemaa, jo tain jo ta vas ten kä si tys it ses tä
muo dos tuu. (Wen ger 2003, 145–146.) Kos ka yk si lön us kal lus ta ja ha lua lau laa ei
voi erot taa sii tä, mi ten yh tei sö mää rit te lee lau la mi sen ja lau lu taidon, lau la mi nen ei
ole vain yk si tyisasia. Musiik kia voi myös ole muk sel taan pi tää so si aa lise na, in ter -
sub jek tii vise na il miö nä (Bränd ström 1997, 120), jo ten täs sä kään mie les sä lau la -
mis ta ei voi pel kis tää ai no as taan yk si lön si säi sek si prosessiksi.
Saman ai kai ses ti kun lau la mis mah dol li suuk sia on run saas ti tar jol la, nii tä ei
kui ten kaan ole kai kil le lau lun ha lui sil le. Tämä joh tuu mie les tä ni sii tä, et tä ab so -
luut ti nen us ko mus lau lu taidos ta mää rit te lee lau lu taidon disk ri minoivas ti sel lais -
ten ih mis ten kan nal ta, jot ka ei vät (he ti) osaa lau laa nuo til leen. Nii den, jot ka ovat
saa net lau lu taidot to man lei man ja/tai ko ke vat it se nä sel lai sek si, voi ol la lä hes
mah do ton löy tää lau la mis ti lai suuk sia. Onkin syy tä ky syä, mi tä sel lai sia ti lai suuk -
sia ja käy tän tei tä on ole mas sa, jois sa ih mi sen sen het ki nen vä häi nen lau lu tai to ei
ole es te lau la mi sel le.
45 Elliott (4.8.2004) huo maut taa mie les tä ni erit täin tär keäs tä asi as ta sa noes saan: ”Nuo til leen lau la mi ses ta ei
saa teh dä pää ta voi tet ta mu siik ki luo kas sa, kos ka se tap paa op pi lai den (las ten tai ai kuis ten) ilon. Nuo til leen
lau la mis ta tu li si har joi tel la osa na lau la maan op pi mis ta ikä kau del le so pi vi en teh tä vi en pa ris sa. Jos nuo til -
leen lau la mis ta pi de tään kes kei sim pä nä asia na, on se sa ma kuin ope tet tai siin pe laa maan jää kiek koa har joit -
te le mal la vain ta ka pe rin luis te lua tai kään nös ten te ke mis tä.”
65