Tiivistelmä - Ethesis - Sibelius-Akatemia

4.1 Minuus kulttuurisena prosessina
4.1.1 Käytänteet ja identiteetin rakentaminen
Kur ke la (1993, 268) poh tii ar kis ten toi mi en mer ki tys tä seu raa vas ti. ”Kun käyn
mai to kaupas sa, il men nän it seä ni. Tapa, jol la pu keu dun ja kä ve len, se, mi tä os tan,
ke nel le pu hun, mi tä ja mi ten pu hun, mi ten muu ten käyt täy dyn ja mo net muut te ke -
mi se ni täl lä mat kal la il men tä vät it seä ni. Se, mi ten kau pas sa käyn ti ni koen, on osa
ta paa ni ym mär tää ja ko kea ole mas sa olo ni yleen sä. … Itseys il me nee mel ko pit käl -
le täl lais ten kaup pa reis su jen ja vas taa vi en as ka reit ten kaut ta. Vaik ka ne yk sit täi si -
nä te koi na vai kut tai si vat jos kus mel ko mer ki tyk set tö mil tä kin, ne jo suun nat to mal -
la mää räl lään vai kut ta vat mer kit tä väs ti ole mas sa olon mo sa iik kiin. Ne il men tä vät
nii tä pe ri aat tei ta, joi den mu kaan ko ko elä mä ele tään.”
Kur ke lan ha vain nol li nen esi merk ki ker too it sey den ra ken tu mi ses ta ja il -
men ty mi ses tä ar ki sis sa toi mis sa ja ti lan teis sa. Wen ger lä hes tyy mie les tä ni sa maa
il miötä pu hu mal la iden ti tee tin ko ke muk ses ta toi min nas sa (the ex pe rien ce of iden -
ti ty in prac ti ce) maa il mas sa ole mi sen ta pa na. Vaik ka ole mi sen ko ke muk ses sa sa -
nat, ta pam me ku va ta mi nääm me tai ker toa ta rinaam me ovat tär kei tä, ne ei vät ole
kui ten kaan ko ko lä pielet ty ko ke mus. Se, kei tä olem me, muo tou tuu sii tä ta vas ta,
jol la eläm me päi väs tä päi vään, ei vain sii tä, mi tä ajat te lem me tai sa nom me it ses -
täm me, vaik ka se kin on osa ta paam me elää. Iden ti teet ti ei myös kään pe rus tu yk -
sin omaan sil le, mi tä muut ajat te le vat ja sa no vat meis tä, vaik ka on kin osa iden ti tee -
tin ra ken tu mis ta. Iden ti teet ti on ole mas sa ja muo tou tuu ikään kuin jat ku va na ka -
sau tu va na osal li suu te na konk reet ti ses sa käy tän nös sä ja neu vot te lu na tuon käy tän -
nön so si aa lis ten tul kin to jen kanssa. (Wenger 2003, 151.)
Kun jo ku te kee jo tain, sa nom me hel pos ti, et tä hän on si tä. Jos jo ku oh jaa
len to konet ta am ma tik seen, hän on len to ko neen oh jaa ja ja py syy len to ko neen oh -
jaa ja na myös lo mal la ol les saan. Kos ka te ke mi set ka rak te risoi vat vah vas ti ih mi sen
ole va na olen to na, te ke mis tä ja ole mis ta on eh kä to del la vai kea erot taa toi sis taan.
(Kur ke la 1993, 196.) Teke mi sem me ja ole mi sem me ja si ten kä si tys it ses täm me ja
ta pam me il men tää it seäm me kiin nit ty vät yh teisöi hin, jois ta Wen ger (2003, 45–49)
käyt tää kä si tet tä käy tän töyh teisöt (com munity of prac ti ce). Jokai nen kuu luu usei -
hin käy tän töyh teisöi hin työs sä, opis ke lus sa, har ras tuk sis sa, ko to na jne. Ne muo -
dos ta vat kol lek tii vi sen ym pä ris tön pyr ki myk si neen, mer ki tyk si neen, so si aa lisi ne
suh tei neen – ym pä ris tön, jos sa yk si lö ke hit tää ja ja kaa omaa ym mär rys tään maa il -
mas ta.
Iden ti tee tin ra ken tu mi sen kan nal ta on rat kai se vaa, mil lais ten yh teisöjen
mer ki tys ten ver kos sa ih mi nen ra ken taa mi nään sä. Esi mer kik si tie teen te ki jäk si
opi taan osal lis tu mal la tie teel li seen työ hön tie teen te ki jöi den yh teisöis sä ja op pi -
mal la tie teen te ke mi sen kult tuu ri (Bru ner 1996, 132). Huip pu muu si kok si ke hit ty -
mi ses sä on tär ke ää pääs tä jo var hain si säl le mu siik ki kult tuu riin. Mai ja la ha vait si,
et tä huip pusoit ta ji en lap suu den ko deis sa oli tar jol la run saas ti mu sii kil lis ta pää -
omaa: ko to na oli val mii na jo kin soi tin ja klas sis ta mu siik kia ar vos tet tiin. Useim -
mi ten per heis sä har ras tet tiin ak tii vi ses ti mu siik kia ja jois sa kin per heis sä van hem -
mat oli vat am mat ti muu si koi ta. Opet ta jat ja usein myös lä hei set ja ins pi roi vat kon -
tak tit huip pusoit ta jiin muo dos ti vat roo li mal le ja nuo ril le soit ta jil le. (Mai ja la 2003,
185, 190.)
73