ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Luovan ja kekseliään, jatkuvasti muuttuvaa markkinaa sukkelasti
ja vikkelästi myötäilevän strategisuuden sijaan tämä vaikuttaa
lähinnä ulkomaailman unohtaneelta yhden idean seuraamisel -
ta. Kaiken huipuksi Doz varaa mainitsematta jääviin lähteisiin.
Muun muassa Harvard Graduate Schoolin professorina ja oman
Levinson-instituuttinsa vetäjänä vaikuttaneen yhdysvaltalaisen organisaatiopsykologin
Harry Levinsonin (1922–2012) Executivessa
(1968/1981) jo linjataan, että ”[o]rganisaatioiden, jotka pyrkivät pitämään
pintansa, täytyy toimia aggressiivisen ketterästi”. Kirja
varoittaa hätäilystä ja kehottaa ymmärtämään ”demokratian hitaita,
epäloogisia ja tunnekylläisiä tapahtumakulkuja”. Kaikessa
liika-arvostelevaisuuden toppuuttelussaankin Levinson ylistää
kritiikkiä – kuin olisi istunut suomalaisen koulun pulpetissa –
”yritykseksi oppia parhain tieto ja ajattelu maailmassa”.
Aiemminkin osattiin. Business Man’s Publishing Companyn
lehdessä Business kehuttiin 1913 agiliteettia. Puhe oli irlantilaista
sukujuurta olevista yhdysvaltalaisista, jotka toimitteen mukaan
toivat amerikkalaiseen kaupantekoon kaivattua särmää. Jos anglosaksit
olivat ”varovaisempia ja vanhoillisempia”, keltit olivat ”optimistisia”
sekä ”nopeita, ketteriä, uskaliaita”. Ekonomisti Wayne
C. Nason (1874–1934) taas totesi seutusuunnittelusta puhuessaan
1923, että leikit ja pelit olivat arvokkaita, koska ne tarjosivat vastapainon
ruumiilliselle työlle ja ”kehitt[i]vät aloitekykyä, ketteryyttä,
itsekuria, johtajuutta, ryhmätyötä ja valmiutta yhteistoimintaan”.
Etenkin USA:ssa psykofyysistä laatusanaa agile käytettiin
useinkin viime vuosisadan alkukymmeninä kohteliaissa ja
kehaisevissa luonnehdinnoissa ikääntyneistä mutta riuskoina ja
välkkyinä pysyneistä liikemiehistä. Hieman uudella lailla virnuilevaa
sävyä ja kasvavaa panostusta mentaaliseen puoleen kaikui
sanassa, kun vakuutusyhtiölehti Changing Times letkautti ajan ilmiöitä
kepeästi kommentoivalla palstallaan 1958, että ”[e]i syytä
huoleen: kyllä ketterä amerikkalainen bisnesmieli keksii aina jonkin
uuden kotkotuksen.”
Yleisavaimen tapaan käsite alkoi toimia 60-luvulta alkaen. Stantonin
& Buskirkin Management of the Sales Forcessa (1964) linjataan:
”Ketterä ja oikein suunnistautuva hallinnoija saa lahjansa
joutuisasti toimimaan melkeinpä missä tahansa johtajuustilanteessa.”
Insinööri Paul E. Torgersen (1931–2015) rinnasti vuorostaan
100