ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Johtamisprofessorista konsultiksi sukeutunut Kenneth W. Thomas
(s. 1943) kokosi perusasiat jo Intrinsic Motivation at Workiinsä
(2000). Kun empowermentin kaltaiset uudet aatteet tulivat 90-luvun
alusta alkaen amerikkalaiseen työelämään, duunareista tuli
partnereita, tottelijoista kumppaneita ja palkollisista assosiaatteja:
osallistamiskehityksessä korostui ”työntekijöitten tarve tuntea
Intohimoa työtään kohtaan ja saada siitä Täyttymystä”. Thomas
mainitsee Decin & Ryanin ohella ”uudet manageerausgurut”.
Deciryanilaista sisäsyntyistä motivaatiota alleviivaa johtajuuskonsultti
Gill Theory and Practice of Leadershipissään (2006). Niin
ikään antologia Creative Enterprise (2007) toistaa intrinsisten vaikutinten
organisationaalista ilosanomaa. Manageri- ja tunneälykonsultti
D’Souza kytki sen 2012 bisneslehtijutussaan motivaatioguru
Robbinsin linjaan, jossa toimitaan ensin ja tiedetään sitten.
Jopa IT-yrittäjä Kingin verkkosivuoptimointiopas Speed Up
Your Site (2003) sisältää luvun aiheesta. ’Motivaatio’ sinänsä on
viimeistään teollisuustuotannon organisointia ja johtamista tutkineesta
Riggsistä alkaen 70-luvun lopulta liitetty tuottavuuden
mittaamiseen ja parantamiseen. Tässä perinteessä esimerkiksi Sinkin
Productivity Management (1985) otti nimenomaan mukaan
analyysiin sisä- ja ulkosyntyisen motivaation eron (Decia tosin
mainitsematta). Ei ole vetävää ja myyvää bisnesopasta ilman tuottavuusparannuslupausta.
Myös Martelan & Jarengon Draiville mallin antanut Drive
(2011) alkaa kunnianteolla Decille. Tekijä Pink esiteltiin II.7:ssä.
Hänen kirjaansa edelsi Deci & Ryan -sovelluksena Lawrencen organisaatiokehittämismanuaali
Driven (2000). Näiden intrinsisiä
vaikuttimia ja työn iloa korostavien Draivin pohjatekstien ohessa
voi mainita Schacterin osoittaneen jo 1989, että jo Taylorin seuraaja
Morris Llewellyn Cooke (1872–1960) painotti ei-rahallista,
työtaidosta nousevaa motivaatiota jo 1910-luvulla tavalla, jota Taylor
sekä kannatti että ennakoi. Johtamistaidon historioitsija Wrege
vahvisti 1991, että insinöörikonsultointina ja piiskurimanageerauksena
osin hyvistäkin syistä pidettyyn taylorismiin kuului
alun alkaen ymmärrys aineettomankin palkitsemisen merkityksestä,
vaikka koko sana ”motivaatio” yleistyi bisneskirjoittelussa
vasta 20-luvulta alkaen. DiSalvonkin noteeraaman Driven kaltaisista
hittikirjoista intoilijat harvemmin tuntevat alan historiaa.
348