ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
kuvien seuraantona. Kolme eri ajattelutapaa olivat järki, tunne tai
vaisto ja ”sit tää mun tutkimuskohde intuitio, joka on aika huikee
juttu kans”.
Siirryttiin myönteiseen ajatteluun. Se oli kuulemma tärkeää
niin yksilön ”hyvinvoinnin kannalta” kuin ”kylmän tuloksellisestikin”.
Järvilehto kertoi, että kun joku sanoo meille ikävästi, tämä
ei juuri eroa lyödyksi tulemisesta. Hän torjui ”naminami-positiivisuuden”
ja silmien sulkemisen kurjuuksilta. Suositeltavaa oli
semmonen ratkaisukeskeinen ajattelu, et mä lähden hakee sitä, et okei,
et asiat ei oo ihan niin hyvin ku mä haluisin, mä tiedostan sen, mä en
niinku tavallaan tappele sitä vastaan, mut mä lähen hakee sitä, mikä on
se niinku fiksuin tapa toimii, mikä on se ratkaisu, millä me lähetään
niinku tavallaan eteenpäin tässä, ja kun siit saadaan kiinni, niin sillon
taas tapahtuu ihan toisenlaisia reaktioita, ja mein koko kroppa lähtee
tukemaan sitä, et jes, nyt lähetään niiku, mennään kaikki yhessä, tonne
päin mennään, mennään lujaa, mennään hyvin, ja siin vaiheessa ihmiset
saa hienoja juttuja aikaan, siin vaihees ihmiset usein myös voi hyvin.
Varsin asiallisesti haastattelun hoitanut toimittaja Jari Mäkäräinen
(s. 1963) kysyi tämän purkauksen jälkeen olennaisen kysymyksen.
Miten on kriittisen ajattelun laita? Järvilehto kiirehti vakuuttamaan,
että ”positiivinen ajattelu ja kriittinen ajattelu ovat kaksi
erilaista työkalua”, jotka eivät ”missään tapauksessa” riitaudu keskenään.
Hän selitti:
Positiivinen ajattelu on se, millä saadaan asioita aikaseks, se semmonen
niinku let’s do it -tapa ajatella. Kriittinen ajattelu on taas semmonen, millä
saadaan siivottua kaikki höhlä siitä ajattelusta. Meillä on hirveen voimakas
niiku luonnollinen tendenssi, sellanen luonnollinen taipumus tällaseen
niiku uhkien tunnistamiseen ja negatiiviseen ajatteluun, just
siihen sellaseen niiku tavallaan niiku sellaseen niiku alkeelliseen kriittisyyteen,
mut se niiku todella semmonen niiku hienostunut ja niiku käyttökelpoinen
kriittinen ajattelu on sitä, et me pystytään niiku nopeesti
näkee, et okei, toi ei toimi, toi ei toimi, noin ei kannata niiku kattoo, mut
täst alkaa hahmottuu nyt se, mihin mennään, ja sit siitä ku siirtyy siihen
niiku tavallaan niiku ratkasuajatteluun ja alkaa saada asioita aikaan.
Tämä hansonilainen asenne on ravinnut suurta osaa FA:n toiminnasta.
Se vain piirtää irvikuvan kriittisyydestä jonkinlaisena
478