ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
koulu sulkee oppilaitten älykännykät, ei havahdu informaation
räjähdysmäiseen kasvuun eikä oppimisen jo toteutuneeseen monikanavaisuuteen,
kasvavaan verkkopohjaisuuteen ja yksilöllistymiseen.
Heinäkuussa YLE verkkouutisoi Järvilehto tietolähteenään,
että maailman parhaaksi arvioitu suomalainen koulu ”ei ole kovin
hyvä”. Meikäläiset opinahjot näet ”valmistavat maailmaan, jota ei
ole enää olemassa”. Nykykoulu kyllä altisti oppimiselle muttei
”ruoki riittävästi kiinnostusta”. Järvilehto esiteltiin ”asiantuntijana”,
joka ”tutkinut pelien ja oppimisen suhdetta”. Viitattiin hänen
Sitra-toimintaansa ”selvityksenä”, jonka tulos ”kuulostaa Pisamenestykseen
tuudittautuneessa Suomessa musertavalta”. ”Vanhat
ajattelutavat on heitettävä roskakoriin”, YLE summasi luullen Järvilehdon
tutkineen asiaa, vaikka ajatushautomo Sitra oli valinnut
edellä todettuun tapaan hänet ajattelupalveluyrittäjänä alihankkimaan
opettajille verkkoapuvälineitä. Hän sai teesitellä pidäkkeettömästi
valtakunnan luotetuimmalla alustalla:
Oppimisen pitää olla hauskaa. Se on oppimisen ydin ja pakollista, jotta
pärjäämme jatkossa. Hauskuutta ei kuitenkaan kannata ymmärtää väärin
– se ei ole vain leikkiä, laulua ja tanssia. Ehkä täsmällisempää olisi
puhua mielekkyydestä. […] Sen sijaan, että tarjotaan kaikille sama kuten
nyt, pitäisi oikeudenmukaisesti kaikille antaa tarpeidensa mukaan.
[…] Jokainen peli on itse asiassa myös oppimiskokemus. Mitä jos koulussakin
ryhdyttäisiin käyttämään numeroiden sijasta peleistä tuttuja
tasoja? Esimerkiksi tason viisi matemaatikko. Nyt kymppi on uuden oppimisen
kannalta huonoin mahdollinen arvosana, koska se ei kerro, miten
kehityt eteenpäin.
Hauskan oppimisen vallankumous oli kaiketikin tarttuvampi nimi
kirjalle kuin vaikkapa ”Mielekkäämpään kouluun”. Järvilehto
tiesi, mitä teki: yksi teoksen tärkeimmistä pohjateksteistä, Glued
to Games (2011), harmittelee ”hauskuus”-termin (fun) ”ohkaisuutta”
ja ”pinnallisuutta”. Se väittää, että videopelaamisen iloissa
piilee syvällinen ja vakava psykologis-kasvatuksellinen sanoma,
jonka tavanomainen käsitys ja puhetapa pelaamisesta hauskanpitona
tai huvitteluna on omiaan kätkemään entistä hankalammin
löydettäväksi. Myös pelien ”itselääkintä”- ja ”mielialanhallinta”-
tyyppiset puolet huomioidaan. Kuin ohimennen Rigby & Ryan
lisäävät: ”Jotkut suuryhtiöiden työhönottajat etsivät nykyään
365