ajatuspajoista

Tausta
A Concept of Organizationissaan (1969) ”voiman ja ketteryyden”,
”viestintätaitojen” ja ”itsekontrollin ja päättäväisyyden” yleiset johtajuuskyvyn
ulottuvuudet.
Itse- ja etuoikeutettu pohjateksti Dozin ketteryysteorialle on
USA:n armeijan kenttäkäsikirja Operations FM–105 (1982). Siinä
agiliteetti nostetaan yhdeksi ”IlmaMaa-taisteludoktriinin” neljästä
”operationaalisesta käsitteestä”, joiden nojalla taistellaan ja taktikoidaan.
Koska tavoitteena on ”tuhota vastavoima”, tarvitaan
aloitteen säilyttämistä ja hyödyntämistä, kaikkien toimien synkronointia,
syvään käyviä iskuja ja ketteryyttä käydä vastustajan
heikkouksien kimppuun. ”Sodan periaatteista” ja ”klassisista ja
moderneista teorioista” vauhtia ottava ja kiinalaista filosofia Sun
Tzuta (n. 544–n. 496 eaa.) lainaava manuaali määrittelee jämptisti:
”Ketteryys edellyttää joustavia organisaatioita ja nopeaälyisiä,
joustavia johtajia, jotka osaavat toimia vihollista äkimmin.” Fleksibiliteetti
nousee perusrakenteesta, varusteista ja järjestelmistä. Se
vaatii ”sopivaa sotilaiden ja varusteiden yhdistelmää”. Missio, vihollinen,
maasto, joukot ja käytettävissä oleva aika tiivistävät organisoinnin
ja uudelleenorganisoinnin johtotähdet. Ripeä ”jaloillaan
ajattelu” on kykyä ”reagoida pikaisesti muuttuviin oloihin”.
Hyvä tiedustelu, mielikuvituksekas suunnittelu, joustavat operaatiotekniikat
ja vauhdikkaasti reagoivat taktiset yksiköt ovat välttämättömiä
ylivertaisen agiliteetin saavuttamiseksi. Komennuskäskyt, aloitteellisuus,
manööveritaito ja valmius käyttää joutuin hyväksi hetkellisiä etuja edistävät
kaikki ketteryyttä. […] Tehokas agiliteeti voi johtaa vihollisen vähittäiseen
tuhoutumiseen.
Mihinkään näistä Doz ei viittaa kirjoissaan. Jos vertailu sotimisohjeisiin
tuntuu kaukaa haetulta, voi lukea Fast Strategysta:
Kun epävarmuus on äärimmäistä ja ympäristön monimutkaisuus mittaamatonta,
sovinnaiset strategianluonnin ja päätöksenteon mallit eivät
enää päde. […] Lainataksemme sotilaallista vertausta: läpimurto voidaan
saavuttaa ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin ylivertaisella tiedustelulla,
joka selvittää vihollisen joukkojensiirtosuunnitelmat, liitoskohdat
ja mahdolliset aukot marssiosastojen välillä, logistiikan pullonkaulat jne.
Tämä on kaukokatseisuutta, ennakkokaavailua, joka ottaa huomioon
vihollisen seuraavat siirrot […] Mutta kun tiedustelu ei tuota riittävästi
näköalaa tulevaan, vaan kaikki muuttuu vauhdikkaasti ja mutkikkaasti,
101