ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
toisen ja kolmannen tyypin strategisiin ja usein suuriin konsulttiyhtiöihin.
Juuri lontoolaisten PricewaterhouseCoopersin (1849–)
ja Ernest & Youngin (1849–) sekä dublinilaisen Accenturen (1989–)
ja pariisilaisen Capgeminin (1967–) kaltaiset maailmantitaanit sekä
niiden erikokoiset ulko- ja kotimaiset vastineet ovat ottaneet nyky-
Suomessa hoidettavakseen virkamiesten ja poliitikkojen tehtäviä.
Samaan aikaan neuvonannosta, valmennuksesta, organisaatiokehittämisestä
ja johtamistaitopreppauksesta on tullut entistä näkyvämpi
yritys- ja julkisen elämän ilmiö sekä voimakkaasti kasvava
palvelusektorin lohko. Sagerin mukaan liikkeenjohdon konsultointi
oli USA:ssa 2013 jo 40 miljardin dollarin kasvumarkkina.
Wondran mukaan coachingin arvioitiin samoihin aikoihin tuottavan
maailmanlaajuisesti kolmatta miljardia dollaria vuodessa;
Kentuckyssa 1992 perustettu Coach Training Institute sanoo kouluttaneensa
yli 50 000 valmentajaa. Vaikka kirjavan alan juu -
ria tavataan hakea firenzeläisen oppineen diplomaatin Niccolò
Machiavellin (1469–1527) Ruhtinas-teoksesta (Il principe, 1523), sen
moderni lähtökohta on Aluksi-osuudessa mainitun Frederick
Winslow Taylorin ajattelussa ja toiminnassa teollisen toiminnan
menetelmälliseksi virtaviivaistamiseksi. Hänen käyntikortissaan
luki tittelinä ”Konsultoiva insinööri” ja määritteenä ”Erikoisuutena
työpaikan johtamisen ja tuotantokustannusten systematisointi”.
Hän pyrki saattamaan kaiken tekemisen tehtaissa järjestelmälliseksi
ja tehokkaaksi.
Taylorin pääteos oli The Principles of Scientific Management
(1911). Se tähdensi, että siihenastisen johtamisen ”filosofiana” oli
ollut jättää lopullinen vastuu työstä tekijälle. Johto ei päässyt saattamaan
tulosta ”tieteen ja taiteen” tai ”tietojen ja taitojen” mukaiseksi.
Taylor puhui ”läheisen, intiimin, henkilökohtaisen” ja jopa
”ystävällisen” ja ”sydämellisen yhteistyön” puolesta työläisen ja
johdon välillä. Hän mainitsi myös motivaation ja yksilöllisyyden.
Työntekijää ei pitänyt pakottaa eikä jättää oman onnensa nojaan.
Tässä suhteessa tyypillisesti hypertekniseksi, mekaaniseksi ja yksinomaan
tuotannoin ehdoilla eteneväksi esitetty taylorilainen manageerauksen
”teoria tai filosofia” sopi yhteen monien nykyään sen
vastavoimaksi esittäytyvien johtamismallien kanssa. Taylorin voi
sanoa laittaneen alkuun edellä käsitellyn tavan käyttää käsitettä
’filosofia’ firmojen toimintaa ohjaavista hänen sanoillaan ”laveista
72