ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Filosofianakatemialaisia leimaa usko omaan kekseliäisyyteensä
ja sen kanssa huonosti yhteen sopiva tapa jäljentää koko ajan käyttöajatuksia
muilta ajattelijoilta useimmiten tästä hiiskumatta.
Martela kirjoittaa melko harvoin vetoamatta johonkin empiiriseen
tutkimukseen, mutta maaliskuussa 2012 hän määritteli blogissaan
elämän tarkoitukseksi sen, että ”tekee itsensä merkitykselliseksi
muille”. Ajatuksen kohtaa vaikkapa psykologista konsultointia
harjoittavan Coreyn pariskunnan kasvuoppaassa I Never Knew I
Had a Choice (2008) ja Abeyn & Fordin menestysmanuaalissa
How Much Is Enough? (2009). Kun Tahdonvoiman käyttöohjeessa
kerrotaan yhdysvaltalaisen psykologin Walter Mischelin (s. 1930)
alun perin 1960 tekemästä kuuluisasta vaahtokarkki kokeesta aina
2010-luvulle ulottuvine seurantatutkimuksineen – jossa osoittautui,
että ulottuville jätettyjen namien kiusausta vastustaneet lapset
pärjäsivät elämässä paremmin kuin heidän makeannälälle antautuneet
toverinsa – Martela viittaa vain alkuperäisteksteihin. Hän
ei mainitse, että sama artikkelien litania esitetään myös Petersonin
& Seligmanin Character Strengthsissä (2004) tai että eksperimentti
kuvaillaan myös Seligmanin Flourishissa (2011), johon hän seuraavaksi
viittaa muissa asioissa. Martela ei liioin kerro, että Mischelin
tapaus kootaan sekä hänen käyttämässään Baumeisterin & Tiernayn
yleisesityksessä että hänen kirjallisuusluetteloonsa sisältymättömässä
Randelin The Skinny on Will- Powerissa (2009) ja vaikkapa
konsulttiguru Jack Canfieldin (s. 1944) The Success Principles
for Teensissä (2008).
Järvilehdon puheenvuoro Nordic Business Forumissa elokuussa
2014 osoittaa ehkä suorimmin myös liike-elämän viisauksien kelpaavan
kierrätyskäyttöön. ”Tarvitsemme jotakin uutta, jotakin
vikkelämpää [nimble allusoi sitralaiseen agileen]. Meidän tarvitsee
ryhtyä henkilökohtaisuuksiin. Kiihtyvässä maailmassa tarvitsemme
sisäistä motivaatiota”, hän kehitteli. Verrata voi vaikka -
pa yritysmotivaattori Poscenten The Age of Speediin (2007), jossa
puhutaan ”kiihtyvän maailman” vaatimasta ”sisäsyntyisestä arvosta”,
”autenttisesta tarkoituksesta”, ”intohimoisista pyrinnöistä”,
muutosmielisestä ”ketteryydestä” ja avoimesta innovatiivisuudesta
”muinkin kuin ilmeisin tavoin”. Järvilehto varoitti ripustautumisesta
sen enempää ”menneisiin menestyksiin” kuin ”ennalta asetettuihin
maaleihin”. Hän jatkoi muulloinkin käyttämillään
336