ajatuspajoista

Tausta
Yksityinen–julkinen-rajaa sekoittavalla tavalla YLE näyttää
usein olevan kaupallisia toimijoita kerkeämpi asiankin viihteellistäjä
ja keventäjä. Toisaalta harva ei-julkisen uutismediankaan asiakas
– vaikkapa HS-tilaaja tai Kymmenen Uutisten katsoja – haluaa
maksaa yleistetystä epäkriittisyydestä, positiivisuudesta tai markkinointitempauksista.
Human interest -jutun tai loppukevennyksen
kuuluu yhä erottua muusta tarjonnasta, jonka ajoittaista heikkotasoisuutta
katsotaan hyvittävän perinteisen laatujournalismin
voimannäytöt. Suuri joukko kuluttajia on edelleen valmis maksamaan
kriittisestä ja tutkivasta otteesta. Lukija voi ihmetellä, kuinka
vaikkapa Susanna Reinbothin tai nyttemmin jo virkahenkilöuralle
lähteneen Susanna Niinivaaran tapaiset kriittiset HS-toimittajat
kestävät oman välineensä viihteellistymistä. Todennäköisesti niin
tekijät kuin lukijatkin sietävät muutosta – ja tilaisuuden tullen
nauttivatkin siitä – niin kauan kuin sitä tasapainottaa vahva panostus
tiukkaan asiaan ja huolellisesti tutkittuihin juttuihin. Kritiikitön
vain osaa uida kriittisen sekaan harvan sitä huomaamattakaan.
Nähtäväksi jää, pysyvätkö sen enempää toimittajat kuin
mediaseuraajat villisti vaihtelevien asiantuntijakriteerien tasalla.
Tutkija-nimekkeen käytössä Eräsaari ei ole tiukka: ”Minun ehtoni
on, että jos kutsuu itseään tutkijaksi, pitää sitten käyttäytyä
kuin tutkija.” Emerita kantaa kuitenkin huolta tieteellisistä toisinajattelijoista,
joita vastaan saatetaan nostaa esiin titteli- tai taustaasioita,
kun ei kestetä normaaleja tieteellisiä näkemyseroja.
Eräsaari muistuttaa myös, että nykypäivän yliopistoissakin harrastetaan
tiedon ostamista ja myymistä.
Aina ei ole selvää, täyttävätkö asiat tieteenfilosofisia ehtoja. Joskus käy
niin, että tulokset julkistetaan vain, jos tulos miellyttää rahoittajia. Käytännössä
tämä ei yliopistolla vetele. Ei ole tiedettä, jos suostuu tällaiseen,
eikä silloin tekijä ole mikään tutkija. Yliopistoon liittyy tai ainakin pitäisi
liittyä eettinen koodisto kuten sosiaalityöntekijöille ja lääkäreille.
Nyt ei kuitenkaan keskustella ensisijaisesti tutkimusetiikan selväpiirteisistä
rikkomuksista vaan hämärärajaisesta uusmuotoisesta
tutkijuudesta ja tutkimuksesta. Esimerkiksi tai erityisesti ajatuspaja
Demos Helsinki on kunnostautunut tutkimus- ja tutkijatermien
suruttomassa käytössä: sen aloittamisvuonna 2005 filosofian
perustutkinnon suorittanut Aleksi Neuvonen sai jo virka-
111