ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
auttaa ”juhlimaan menestystä”. Jos taas ei menesty, kiitollisuus ”antaa
perspektiiviä” vaikeisiin tilanteisiin, jotta ne eivät pääse ”määrittelemään
meitä”. Emmons väläyttää poliittista silmäänsä: ”Taipumus
syyttää toisia voi olla kiitollisuuden paha este.” Esimerkkinä
hän mainitsee Irakin jalkapallojoukkueen, jonka kiittämättömyys
USA:n vapautusarmeijalle loukkasi amerikkalaisia. Kiitollisuuden
puute ”heikentää siteitämme toisiin”, joten kiittämättömyydellä
on ”kielteiset seuraamukset” koko ”yhteiskunnalle”.
Artikkelissaan 2016 Belli puuttui positiivisen psykologian hokemaan
tieteellisyydestään ja ’interventioidensa’ onnistumisista.
Samaa retoriikkaa toistava ’mitattu minuus’ -villitys erilaisine onnellisuussovelluksineen
puhuu pelkin numeroin mittapuiden perusteluihin
tai kytkentöihin menemättä. Belli pui Lyubomirskyn
The How of Happinessin oheistuotteena julkaistua iPad-applikaatiota
Live Happya sekä Happierin, Mappinessin, Moodscopen ja SuperBetterin
tapaisia tieteellisinä myytyjä hyvinvoinnin ja digionnen
seuranta-appseja. Hän pitää niitä normaaliuden ja itsetarkkailun
vipuvarsina. Positiivinen psykologia kiinnittyy Bellin mukaan
self-helpiin eritoten siksi, että sekin asettaa yksilön parantelun kohteeksi,
välineellistää sosiaaliset suhteet yksilöä palvelemaan ja hakee
olemassa olevaa eriarvoisuutta pönkittäviä oppimisratkaisuja.
Hän muistuttaa brittiläisen kulttuurintutkimuksen professorin
Sara Ahmedin (s. 1969) huomauttaneen 2010, että ala nojaa ”itsetuntemisen
läpinäkyvyyteen” eli ihmisten muka selvään kykyyn
kertoa tunteistaan. Jos onni käsitetään halutuksi asiaksi, koehenkilöitten
tai haastateltavien osaksi ei koidu ”elämäntilanteiden evaluointi
vaan elämäntilanteiden evaluointi arvopitoisin käsittein”.
Oma-avun ja positiivisen psykologian onnellisuusideologiaa on
arvostellut myös Michel Foucault’n (1926–1984) ajattelusta ammentava
sosiologi Sam Binkley. Hänestä niin itseavun kuin sen
tieteellisyyshakuisten muunnelmien taustalla on poliittinen halu
saada kansalaiskäsitys irti ”hyväntahtoisen valtion hyväntekijöistä”
ja kohti kaikesta kilpailevia ja kaiken voimavaroikseen kääntäviä
”inhimillisen pääoman liikkuvia lähteitä”. Suomessa aihe pääsi
mukaan HS-NYTin joulukuussa 2014 julkaistuun juttuun omaapubuumista.
Mainittiin Bellin tapaan self-helpin yksilösuuntautuneisuus
ja otettiin Binkleyn malliin vauhtia myös ’itsehallinnan’
eli ’itse itsemme kontrolloimisen’ foucaultlaisista teemoista.
150