ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
roolille ihmiselämässä”. Järvilehto sanoi, ettei itse negatiivisuutta
kritisoidessaan lainkaan mollaa kielteisiä tunteita ”vaan yksisilmäistä
innostuksen torppaamista”. Epiteetti ”yksisilmäinen” kielii
siitä, että kritiikin kohteena on jälleen Järvilehdon tarkoitushakuisesti
kaventama kriittisyys. Helmikuussa 2012 hän oli postannut,
että ”vaikka luontainen taipumukseni on murehtia, pystyn monesti
kampeamaan itseni kerta toisensa jälkeen murheen alhosta
takaisin ratkaisukeskeisen ajattelun piiriin”. Ei ole mikään ihme,
jos hänellä on myös taipumus psykologisoida kritiikki ja ohittaa
sen filosofinen ja yhteiskunnallinen funktio.
Ratkaisukeskeisyyden nousu
Nykyään tuhka tiheään toisteltu ajatus ongelmien ratkomisessa
esille pääsevistä erilaisista lähestymistavoista näyttää saaneen jalansijaa
vasta 60-luvulla. Merkillepantavaa ensimmäisissä ”ongelmakeskeisen”
ja ”ratkaisukeskeisen” otteen erotteluissa on nimenomaan
hätiköivän hanakkuuden torjuminen. Leedsin & Shoren
geriatrisen hoidon järjestämistä käsittelevässä teoksessa 1964 esitellään
”ratkaisukeskeinen asiakas” suorastaan alalla tuttuna ”ongelmana”.
Kirjoittajien mukaan iäkkäille henkilöille ehkä tyypillisessäkin
suhtautumistavassa saatetaan jumittua tunteenomaisesti
yhteen ratkaisumalliin ”osaamatta harkita muita sopivampia” tai
”vaihtoehtoisia taikka väliaikaisia suunnitelmia”. He alleviivaavat,
että toiminnan vanhainkodissa kuuluu olla ”asiakeskeistä” eikä
”laitoskeskeistä”, mutta tätä painotusta ei vielä nykyisellä tavalla
yhdistetä ratkaisukeskeisyyteen vaan päinvastoin kykyyn ajatella
ja kuvailla erilaisia malleja. Problematisoivuutta pahempi ongelma
oli yhä pystymättömyys problematisointiin.
De La Ruen viestintään keskittyvässä puheenvuorossa 1965 tavataan
sama painotus. ”Ratkaisukeskeisyys” aiheuttaa vuorovaikutuskatkoksia,
kun ongelman tarkka määrittäminen kärsii. Dogmaattisesta
pomoilusta niin ikään varoittava De la Rue antaa ymmärtää,
että ratkaisemiseen syöksyvä sivuuttaa tutkivaisuuden ja
kyseleväisyyden ja niiden mukana uusien ajatusten mahdollisuuden.
Kiirehditty ratkaisukeskeisyys merkitsee ”epäluulon ja tottumuksen”
tasoille jäämistä sekä pakotettua yksituumaisuutta. Mayn
kielen ja viestinnän oppikirjassa 1967 puhutaan jopa ”ratkaisu-
474